Tämä tupaan tulitettava on kyllä asunut kämpässään jo ihan kiitettävän tovin, mutta parempi pitää tuparit myöhään kuin liian aikaisin. Ja sikälis hyvä, että olemme jo ehtineet käydäkin kämpässä, koska silloin ei tarvitse viedä mitään suola ja leipä -tyyppistä kämäratkaisua viemisiksi, vaan voi antaa jotain, mikä oikeesti matchaa kämppään.
Koska meikäläinen haluaa pitää kiinni itse tehdyistä lahjoista ja koska illan isäntä on hyvä ruuan laittaja, päätin tehdä Iron Chef -essun. Iron Chefin kuva on bongattu netistä ja muokkasin sen itse sellaiseksi, että siitä saa kirurginveitsellä nakerrettua hyvän sabluunan. Erittäin toimiva pohja leikkelyyn on vähän käpristynyt vanerinpala.
Kuvia painaessa iski taas ahneus, ja pakkohan niitä oli painaa useampi pikkulapuille (teen niistä joskus patalappuja - kuten varmaan niistä kymmenistä muistakin painetuista pikkutilkuista). Valkoinen on tavallista napakkaa puuvillakangasta ja harmaa sileäpintaista farkkua. Farkku osoittautuikin ihan hyväksi painokankaaksi. Tässä painokerrassa oli sellainen erikoisuus, että kokeilin sekoittaa värit uuteen saksalaiseen pastaan, jonka nimeä en muista mutta jonka ostin Temperasta. Pasta oli kohtalaisen edullista ja sopivan paksua, mutta se ei toista värejä ihan yhtä hyvin kuin aiemmin käyttämäni Pebeon tai Emo-tuotannon pasta. Toivottavasti se kestää pesussa.
Sain sabluunankin (kuvan yläosassa) ehjänä pois seulasta ja mietin jo hetken aikaa sen säästämistä. Mutta sitten heitin sen roskiin. Ei pidä liiaksi hamstrata. Ehjän mutta maalisen ja kuivuttuaan käpertyvän (siis hankala säilyttää ja käyttää uudestaan) sabluunan pois heittäminen on aina yhtä riipaisevaa ja toisaalta myös tosi terapeuttista. Tässä elämässä on kuitenkin opittava luopumaan asioista, niin harjoitellaan sitä sitten vaikka suttaisilla sabluunoilla.
Valmiin lätkän tikutin kiinni ompelemaani essuun. Kangas on "kloorivärjättyä" liituraitaa, jotain tekokuitua Eurokankaan kilopalalaarista. Tekokuituun ei lika tartu niin helposti, liituraita käy herrasmieskokille kuin nenä päähän ja epämääräiset, salamoivanoloiset söheröt kankaassa taas sopivat Iron Chefiin. Ihan hyvä kokonaisuus, jaksoin jopa ommella melko siististi. Ja tuo Iron Chefin kuva ei oikeasti ole ihan noin vinossa kuin mitä kuva antaa ymmärtää.
Nyt tupa tuleen!
2 kommenttia:
On kyllä niin oivaltavia ja makean näköisiä noi sun lahjat, että haluaisinpa olla ystäväsi :). Ja monsterisi oli ehdottomasti paras viisuvoittoa koskeva bloggaus, minkä olen nähnyt.
Kiitoksia, kiitoksia. Ja nämä lahja- ja muutkin ideathan ovat ihan vapaata riistaa omaan käyttöön ja itse saapi muokata, jos haluaapi. Oon vaan aika huono laittamaan mitään ohjeita näkyviin, kun harvemmin teen mitään mistään ohjeista.
Lähetä kommentti