6.5.06

"Barbie"-kakku ja herkkumunkit

Eka viikko diplomityötä takana! Oon ollu ihan into piukeena ja aion kyllä pitää innostusta päällä niin kauan kuin vaan mahdollista. Mutta dipan ja kouluhommien vääntäminen on kyllä kostautunu siinä, että eipä oo hireesti tullu nyperreltyä mitään eikä myöskään spämmäiltyä tänne. Koitan kyllä pitää sellaista parin postauksen viikkotahtia tästä eteenpäinkin...

Mutta tässä vielä vapun jälkimaininkeja. Meillä oli nimittäin aattona muutama kaveri käymässä. Vieraiden ikähaitari oli karkeasti sanottuna 3 kk - 30 v. Pääsin pitkästä aikaa leipomaan oikein kunnolla. Olisin halunnut leipoa Barbie-kakun ja vaahtokarkkikakkua, koska molemmat olisivat olleet sopivan korneja ja ällön ihania - siis just hyviä vappujuttuja.

Katsastelin lähikauppojen leluosastoja ja huomasin jopa feikkibarbien olevan ihan sikahintainen, saati sitten aidon Barbien. Siellä kaupassa sitten ajattelin, että "hemmettiläinen, kakkuun tökättäväksi kelpaa barbie kuin barbie" ja ostin halvimman mitä nukkehyllystä irtosi. No se oli sitten sellanen feikki-Ken aka Weekend Kevin. (Siellä ois myös ollu myynnissä Kevinille Dressman-vaatesetti, joka sisälsi tumman puvun ja kesäpuvun - mitähän ne silläkin haki? Jos mie oisin suunnitellut Kevinille Dressman-vaatesetin, ni siinä ei todellakaan ois kahta pukua, siinä ois Batistini-farkut ja sellanen laite, jolla sen nuken sais kävelemään hidastetusti. Tietty!) Ajattelin, että jos pienenäkin miesnukke puettiin hameeseen, kun leikkiin tarvittiin ilkeä sisarpuoli, niin miksei nytkin.


"Ihan kivahan" tuosta tuli. Kakun helma jäi vähän matalaksi ja jollain tapaa Forrester-henkiseksi, siihen tuli kahteen osaan leikattu iso sokerikakkupohja (halkaisija 24 cm) ja kolmeen osaan leikattu pieni kakkupohja (halkaisija 15 cm). Väliin laitoin reilusti sitruuna-ananas-rahkaa ja kuorrutin helman vadelmalla maustetulla kermavaahdolla. Kakku oli kyllä tosi raikas, mutta vaatisi ehkä 20 syöjää.

Yleisön pyynnöstä tein myös munkkeja ja niistä tulikin sitten parhaat munkit, mitä oon koskaan syöny. Voisin tietty alkaa pantata reseptiä ja yrittää tehdä siitä tarkoin vaalitun sukusalaisuuden, mutta suhtaudun hiukan skeptisesti suvussa perintönä kulkeviin resepteihin. En usko niiden toimivan muualla kuin vanhan ajan tyttökirjoissa. Voisin pettyä pahan kerran, jos kuvitelmistani huolimatta tyttären tyttären tyttäreni eivät käyskentelisikään pönkkähameissa, puhvihihoissa ja nyörisaapikkaissa vappupiknikillä niittämässä mainetta niillä kuuluisilla Katrin herkkumunkeilla. Eli olkoon herkkumunkkieni lähdekoodi vapaa:

2 dl maitoa
1 pss kuivakiivaa
8-9 dl vehnäjauhoja (tai jotain sinnepäin, en koskaan mittaa jauhoja vaan lisään niin paljon kuin hyvältä tuntuu)
75 - 100 g sulatettua voita tai margariinia
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
1 rkl kardemummaa

Sekoitetaan, vaivataan ja kohotetaan kuten pullataikina. Kaulitaan puolet taikinasta noin 5 mm paksuksi levyksi. Mallaillaan juomalasilla munkkien paikat (ei paineta lasia taikinasta läpi) ja laitetaan noin teelusikallinen hapanta omenahilloa (saa tietty käyttää muutakin, mutta hapan omppuhillo on parasta) mallaillun renkulan keskelle. Kaulitaan toinen puoli taikinasta myös levyksi, joka asetetaan hillotetun taikinan päälle. Ne kohdat, joissa taikinamatto on kohollaan, ovat hillokohtia. Painetaan juomalasilla munkinaihiot irti levystä niin että hillo jää keskelle - samalla reunat sulkeutuvat. Reunoja voi vielä painella esim. haarukalla, jos haluaa varmistaa, ettei munkit käy irvistelemään paistossa. Sitten vaan paistetaan noin 180-asteisessa auringonkukkaöljyssä kullanruskeiksi, ei tummanruskeiksi. Ja sokeroidaan joko sellasella tosihienolla sokrulla (pysyy paremmin munkin pinnassa kuin tavallinen hieno sokeri) tai sokeri-kaneli-seoksella.

Herkkumunkit vilahtelee myös taustalla tässä heilahtaneessa paparazzikuvassa.


Laiton jämämunkkien tarjoiluastian päälle yöksi folion ja umunkit oli tosi hyviä vielä seuraavanakin päivänä Ullanlinnanmäellä. En tiedä johtuiko se munkeista vai makuaisti-tajunta-kytkennän heikkenemisestä - nautiskeltiin nimittäin Kaivarissa reilu puolikas pullo hirmu hyvän makuista skumppaa, kunnes tajuttiin sen olevan korruptiolahjashampanjaa. Että silleen. Se vaahtokarkkikakku jäi kyllä nyt johonkin toiseen kertaan, sillä näissä vappuleivonnaisissa oli kyllä ihan tarpeeksi korniutta ja ällöä ihanuutta. Ja sulattelua.

1 kommentti:

Hanne kirjoitti...

Hmm... Tästä tuore idea äitienpäiväkakkuun, mies kermalla :) Weekend Kevin sopii melkein naispuolista versiotaan paremmin, siinä on potkua!