Sunnuntaina kävimme äitienpäiväkakuilla wieniläisessä Krulla's-kahvilassa ja oi se oli ihana paikka, hakkaa mennen tullen muka herkulliset stockan kahvilat. Ensinnäkin tortut oli maailman ihanimpia, eikä ees niin kalliitä kuin perus helsinkiläisissä kahviloissa. Kahvi oli tuoretta, pehmeää, vahvaa ja sitä sai santsata. Otin sellaista mansikkavaahtotorttua, mutta luulen, että piakkoin on käytävä testaamassa sacherkin. Ja schwarzwälder kirschtorte. Ja apfelstrudel.
Krullasta suunnistimmekin ihan ex-tempore Didrichsenin taidemuseoon katsomaan Helene Schjerfbeckiä. Täytyy kyllä sanoa, että tykkäsin näyttelystä ihan tosi kovasti. Näytillä oli melko laajasti ja mielenkiintoisia töitä. Siellä oli muutama toisinto esimerkiksi niin, että Schjerfbeck oli piirtänyt jonkun sommitelman ihan uransa alussa ja palasi siihen uudestaan myöhemmin. Toisintoja oli muun muassa leivituvasta tehty maalaus ("oikean" näköinen ja ekspressionistisempi) sekä pienestä toipilastytöstä tehty litografia.
Töistä ponnahti esiin hauskoja yksityiskohtiakin, kuten muuten askeettisessa profiilissa villi hiuskiehkura, jossain ihan odottamaton väritäplä tai hahmottelua auttava ruudukko naisen kropassa. Ja mikä hauskinta, töistä näkyi Schjerfbeckin tyylin kehittyminen. Yhdessä nurkassa oli myös tietokoneanimaatio tai -mallinnus tai whatever Schjerfbeckin omien kasvokuvien kehittymisestä - vähän niin kuin ylioppilaskirjoitusten aineistokokeessa niihin aikoihin kun meikäläinen kirjoitti (tai ei ehkä just samoissa kirjoituksissa, jäipähän vaan mieleen), mutta hifimpi. Ainoa miinus oli ilmanvaihdon huonous. Toisaalta ymmärtää, että se on yksityiskoti eikä oikea näyttelytila, mutta kokolattiamatot ja paljon ihmisiä - ahdistus!
Huippujuttu, ettei Schjerfbeck tyytynyt maalailemaan vain kukkia ja lapsia, niin kuin siihen aikaan oli naistaiteilijalle soveliasta! Täytyy sanoa, että näyttely oli ehkä mielenkiintoisin katsastamani näyttely pitkään aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti