Tästä oli tarkoitus tulla sellainen ihanien ruokablogien postaus. Sellainen missä on kauniita kuvia herkullisista, koskemattomista annoksista ohjeineen, vinkkeineen, kaikkineen. Kaikki lähtökohdat oli kyllä mietitty valmiiksi: harvinaisia vieraita, erikoisruokavaliot huomioiva menu mietittynä, ruokalajit valittu niin, että valmistus ei vie seurustelulta liikaa huomiota ja että ruokajuomaksi sopii skumppa läpi aterian. Ja sit se olis silleen ihanan kesäisen kuplivasti kirjoitetettu. Just joo, toisinhan siinä kävi.
Kaikki alkoi ihan lupaavasti. Söimme alkupalaksi sushivaikutteiset lohileivät: saaristolaisleipää, voita, kurkkua, avokadoa, kevätsipulia ja kylmäsavulohta - ja kyytipojaksi keltaista leskeä. Serkkuni vastasi leipien upeasta ulkomuodosta. Tähän asti kaikki hyvin.
Pääruuaksi oli possun sisäfilettä. Paitsi että tein kaksinkertaisen annoksen ja raastoin mukaan yhden appelsiinin kuoren. Enkä paistanut kellon kanssa vaan annoin olla uunissa kunnes paistomittarin piippasi 60 asteessa. Samassa uunissa possun kanssa paistui rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ja -porkkanoita. Possun paistoliemistä tein kermakastikkeen. Ohessa tarjosin salaattia, jossa oli tammenlehväsalaattia, cantaloupe-melonia ja paahdettuja pinjansiemeniä. Jatkoimme leskellä ja Pares Baltalla. Ja ne kauniit kuvat? No muistin tosiaan ottaa yhden räpsyn salaatista. Liekö ruokajuomalla ollut osuutta asiaan.
Jälkkäriksi olin paistanut jo edellisenä päivänä huikean marenkipohjan pavlovaa varten, ohje Siskot kokkaa -blogista. Paitsi että tätäkin muokkasin hieman: raastoin marenkitaikinan joukkoon yhden sitruunan kuoren ja makeutin kermavaahdon lemon curdilla. Siis ei lisättyä sokeria, kuten jugurttimainos sen sanoisi. Pavlovan päälle pilkoin kesän marjoja, mansi- ja mustikoita. Ja avecina Fresitaa. No tässä vaiheessa en edes muistanut, että olin unohtanut valokuvaamisen. Mutta hyvää oli. Ja hauskaa.
No pitihän se arvata, että kymmenen hengen pavlova on vähän ylimitoitettu neljälle - vaikka kyseessä olikin minun sukuni. Ja muutakin ruokaa jäi vähän yli. Mutta olishan se kauheeta jos tarjottavaa olisi liian vähän. Mie voin lähtee Karjalast, mut Karjala ei lähe miusta. Eli tämän pitkän selostuksen jälkeen pääsemme vihdoin asiaan (ja kuviin): kun Karjalainen vieraanvaraisuus tuottaa väkisinkin jämiä, niin mitä tehdä rääppeillä, jottei hyvää ruokaa tarvitse heittää pois. Siispä Skumppamenu, day 2:
Lohileivät meni kaikki. Tarvikkeita tosin jäi, mutta niistä sai koottua vielä aamiaiseksikin herkkuleivän. Melkein tuli vappufiilis. Paitsi että työpäivän aamuna ei viitsi ehkä skumppaa kiskoa heti aamiaisella.
Uunijuureksia jäi vähän yli ja possun filettä vähän enemmän. Siis Rydbergiä. Suomeksi sanottuna sisäfileestä tehtyä spydäriä. Jatkoin spydäriä vielä vähän säilykepunajuurilla. Ja tietysti häränsilmillä. Kermaakin siihen olisi kai kuulunut, mutta senkin unohdin. Ja jos Rydbergiäkin olisi vielä jäänyt yli, niin takaporttina olisi ollut espanjalainen munakas.
Pavlovasta sanotaan, että se ei kestä yön yli täytettynä. Mutta kyllä mulle kelpaa aamiaiseksi vähän vetäytyneempikin marenkikakku.
Eikä siinä vielä kaikki - ruoka-aineita ei haaskata. Pavlovan marenkiinhan tarvittiin 4 kananmunan valkuaista, ja keltuaiset jäivät siis yli. Niinpä skaalasin creme brulee -ohjettani sopivaksi 4 keltuaiselle: 2,5 dl kermaa, 2 dl maitoa, puolikas vaniljatanko ja 1 dl sokeria. Ja tietty ne keltuaiset. Paistoin bruletit uunissa samaan aikaan marengin kanssa, ja koska pavlova oli ikään kuin päätuote, en halunnut riskeerata, vaan kypsytin bruleet paljaaltaan uunissa vesihauteen sijasta. Koostumus kärsi vähän, mutta uhrauduin syömään parit bruleetkin. Eipähän mennyt haaskuuseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti