Ruokaa arki-iltaan

Olen bongannut monesta blogista suomalaisen keittokirjaskenen uusimman tulokkaan: Safkaa - parempaa arkiruokaa. Postausten perusteella minulle tuli sellainen kuva, että puolet Suomen ruoka- ja muotibloggaajista olivat kirjan julkkareissa ja että hehkuti hehk, mikä kirja. No, pakkohan minun oli marssia sunnuntaina kirjakauppaan, jotta saan kokeilla itse, mikä on saanut ärhäkätkin bloggaajat kehräämään hunajaa.

Täytyy myöntää, kirja on kyllä ihan inspiroiva. Jo ensimmäisestä reseptistä, kuhacevichestä herahti vesi kielelle. Vaikka mielessä kyllä käväisi, että kuka nyt kuhacevicheä arkena laittaa. Sekunnin murto-osassa tuuli alkoi puhaltaa toisesta suunnasta: miksikäs ei, eihän cevichen tekeminen vie juurikaan enempää aikaa kuin kalakeitonkaan - ja kalasoppaa meillä syödään jossain muodossa vähintään yhtenä arki-iltana viikossa.

Kuhaceviche pääsi testiin eilen, siis arkena, kun ystävät tulivat syömään ja kun alkuviikosta kaupan kalatiskissä kuha oli ainoa tuore kala. Ceviche ja vihreä salaatti taltuttivat siis tiistai-illan pahimman nälän. Täysin Alkon hyllynreunustekstin perusteella valittu uusi skumppatuttavuuskin oli ihan hyvää kaveria kirpeän cevichen kanssa. Reseptille bonusta keltaisen paprikan käytöstä, se toi mukavasti pehmeää makeutta.

Pääruoan kanssa en lähtenyt hötkyilemään keittokirjareseptin perässä, vaan luotin isäni vanhaan klassikkoon, hirvihöystöön. Höystöön tulee siis hirveä, joka vuollaan kohmeisena ohuiksi lastuiksi ja paistetaan sipulin kera voissa. Lisätään paljon kermaa, vähän vettä, muutama viherpippuri, suolaa ja mustaa pippuria - ja annetaan möhistä levyllä reilu tunti. Nautitaan kunnollisen kaura- tai ohraleivän (ei siis perunoiden) kanssa. Viimeiset kastikejämät kaavitaan lautaselta leipäpalalla.

Mielessäni ajattelin hirvihöystön kaipaavan jotain raikasta ja rapsakkaa oheen. Uumoilin kaali-puolukka-salaatin olevan liian ärhäkkää skumpalle, mutta Safkaa selailtuani keksin, että modernisoidut mummonkurkuthan sopisivat loistavasti keventämään kokonaisuutta. Ja toden totta, nehän sopivat hirvihöystön oheen kuin nenä päähän.

Summa summarum, ihan inspiroiva kirja. Ilman tätä kirjaa en taatusti olisi keksinyt valmistaa kurkkusalaattia hirvihöystön oheen. Tykkään kirjassa reseptien napakkuudesta. Ja kiva, että lisukkeet ovat saaneet oma osionsa. Salaattireseptit tuovat kivaa vaihtelua normaaleihin arkisalaatteihin, tosin keittoreseptejä olisin toivonut pari lisää, ja pastaohjeiden määrästä olisi voinut vaikka nipistääkin. 

Arkiruuassa haastavinta on vaihtelevien ja nopeahkojen ruokalajien keksiminen. Tämä kirja helpottaa keksimistä ja tuo vaihtelua normi-ideoihin. Tosin lihapullat ja kalakeitto olivat aika yllätyksettömiä vetoja - tai ehkä ne tuntuivat siltä siksi, että meillä syödään arkena variaatioita kummastakin melko usein. Mutta varsin kelpo kirja, suosittelen. Hehkuti hehk.