Välitilinpäätös

Torstaina aloin tuntea jo jonkinmoista huojennusta, sillä silloin alkoi ihan oikeesti näyttää siltä, että dippa valmistuu. Ja tsädäm - palautin sen perjantaina. Kyllähän siihen vielä joutuu korjauksia tekemään, mutta ajatuksen tasolla se on valmis. Kirjoittelin juuri alkusanojen kiitoksia ja samalla mieleen pulpahteli kaikenlaisia juttuja, jotka eivät ehkä kuuluu mustien kansien väliin. Mutta tämä oma hiekkalaatikkoni on ihan hyvä foorumi tällaiseen:

Blogin pitäminen on liittynyt aika olennaisesti vaikkakin välillisesti tähän diplomityön tekemiseen ja valmistumiseen. Se on toiminut eräänlaisena varaventtiilinä ja henkireikänä. Tai ei nyt ehkä itse blogin pitäminen vaan kaikenlainen nypertely, jota olen täällä esitellyt.

Dippelin tekeminen on ollut aika erilaista työtä kuin mihin olen aiemmissa puuhasteluissani tottunut. Aiempien touhujeni perusteella olen pitänyt itseäni ainakin jonkin verran nopeatempoisena ja välillä jopa ihan aikaan saavanakin tyyppinä. Nautin siitä, että näen (tai ainakin luulen) työni tuottavan hedelmää. Toimin paremmin moniajolla - kahden asian yhtäaikainen työstäminen motivoi enemmän kuin se, että työstäisin vain yhtä asiaa kerralla mutta perätysten. Vaikka koenkin olevani touhuissani melko itsenäinen, työskentelen silti mieluummin ihmisten kanssa.

Tätä taustaa vasten diplomityön tekeminen itsenäiseen tutkimusprojektiin on ollut oikeastaan täydellistä vahvuuksieni ja mieltymysteni vastakohdan elämistä: hidasta, eristäytynyttä, erittäin asiakeskeistä ja tulokset ovat olleet vieläpä pitkälti sellaisia, joihin en itse ole voinut vaikuttaa. Mutta juuri tämän vuoksi tämä puolivuotinen on myös tavattoman opettavaista.

Ihmisten kanssa puuhailua ja järkkäilyä olen onneksi saanut harjoittaa partio-, teekkari- ja raksalaistouhuilussa, mutta myös blogin sisältö on on osaltaan auttanut minua pysymään täysjärkisenä. Välillä maanisenkin nypertelyn avulla olen tyydyttänyt tarvettani saada jotain aikaiseksi. Tärkeintä ei ole välttämättä ollut käsillä tekeminen vaan ennemminkin visuaalisuus ja asioiden aikaansaaminen.

No eikö ihminen voi nyperrellä ilman blogiakin? Tottakai voi. Mutta olen kyllä sen verran esiintymishaluinen, että tässä saan senkin kiintiön mukavasti täyteen. Sitä paitsi muilla ihmisillä on aina avartavia näkemyksiä ja sanottavaa - oli se sitten anonyymiä, ihkuttelua, kritiikkiä tai mitä tahansa pärskyttelyä kuinka pienessä ankkalammessa tahansa. Kiitos siis Huippuhomman lukijoille ja kommentoijille.

Aloitan ensi perjantaina uudessa työpaikassa (ilmeiseti siis taannoista työhaastattelua varten tekemäni koru tehosi). Näin etukäteen voisin kuvitella, että tulevassa työssäni pystyn hyödyntämään ja harjoittamaan vahvuuksiani sekä mieltymyksiäni dippeliprojektia paremmin. Nähtäväksi jää, kuinka suurta henkireikää sitten tarvitsen. Se henkireiän koko varmaan ratkaisee myös tämän blogin aktiivisuuden ja luonteen. Mutta vaikka nypertely- ja bloggaustahti hidastuisikin, niin en usko vauhdin hiipuvan kokonaan - onhan näitä villapaitoja jätetty kesken jo kauan ennen blogiaikaakin. Ja lapsellisten t-paitojen painaminen on varmasti yhtä kivaa keskiluokkaisena espoolaisena diplomi-insinöörinäkin.

Ennen blogiaikaa, muistaakseni jouluna 2003 painamani Käytöskukka-paita.
Kännykän soittoääneni on Käytöskukan tunnari.