26.11.06

Välitilinpäätös

Torstaina aloin tuntea jo jonkinmoista huojennusta, sillä silloin alkoi ihan oikeesti näyttää siltä, että dippa valmistuu. Ja tsädäm - palautin sen perjantaina. Kyllähän siihen vielä joutuu korjauksia tekemään, mutta ajatuksen tasolla se on valmis. Kirjoittelin juuri alkusanojen kiitoksia ja samalla mieleen pulpahteli kaikenlaisia juttuja, jotka eivät ehkä kuuluu mustien kansien väliin. Mutta tämä oma hiekkalaatikkoni on ihan hyvä foorumi tällaiseen:

Blogin pitäminen on liittynyt aika olennaisesti vaikkakin välillisesti tähän diplomityön tekemiseen ja valmistumiseen. Se on toiminut eräänlaisena varaventtiilinä ja henkireikänä. Tai ei nyt ehkä itse blogin pitäminen vaan kaikenlainen nypertely, jota olen täällä esitellyt.

Dippelin tekeminen on ollut aika erilaista työtä kuin mihin olen aiemmissa puuhasteluissani tottunut. Aiempien touhujeni perusteella olen pitänyt itseäni ainakin jonkin verran nopeatempoisena ja välillä jopa ihan aikaan saavanakin tyyppinä. Nautin siitä, että näen (tai ainakin luulen) työni tuottavan hedelmää. Toimin paremmin moniajolla - kahden asian yhtäaikainen työstäminen motivoi enemmän kuin se, että työstäisin vain yhtä asiaa kerralla mutta perätysten. Vaikka koenkin olevani touhuissani melko itsenäinen, työskentelen silti mieluummin ihmisten kanssa.

Tätä taustaa vasten diplomityön tekeminen itsenäiseen tutkimusprojektiin on ollut oikeastaan täydellistä vahvuuksieni ja mieltymysteni vastakohdan elämistä: hidasta, eristäytynyttä, erittäin asiakeskeistä ja tulokset ovat olleet vieläpä pitkälti sellaisia, joihin en itse ole voinut vaikuttaa. Mutta juuri tämän vuoksi tämä puolivuotinen on myös tavattoman opettavaista.

Ihmisten kanssa puuhailua ja järkkäilyä olen onneksi saanut harjoittaa partio-, teekkari- ja raksalaistouhuilussa, mutta myös blogin sisältö on on osaltaan auttanut minua pysymään täysjärkisenä. Välillä maanisenkin nypertelyn avulla olen tyydyttänyt tarvettani saada jotain aikaiseksi. Tärkeintä ei ole välttämättä ollut käsillä tekeminen vaan ennemminkin visuaalisuus ja asioiden aikaansaaminen.

No eikö ihminen voi nyperrellä ilman blogiakin? Tottakai voi. Mutta olen kyllä sen verran esiintymishaluinen, että tässä saan senkin kiintiön mukavasti täyteen. Sitä paitsi muilla ihmisillä on aina avartavia näkemyksiä ja sanottavaa - oli se sitten anonyymiä, ihkuttelua, kritiikkiä tai mitä tahansa pärskyttelyä kuinka pienessä ankkalammessa tahansa. Kiitos siis Huippuhomman lukijoille ja kommentoijille.

Aloitan ensi perjantaina uudessa työpaikassa (ilmeiseti siis taannoista työhaastattelua varten tekemäni koru tehosi). Näin etukäteen voisin kuvitella, että tulevassa työssäni pystyn hyödyntämään ja harjoittamaan vahvuuksiani sekä mieltymyksiäni dippeliprojektia paremmin. Nähtäväksi jää, kuinka suurta henkireikää sitten tarvitsen. Se henkireiän koko varmaan ratkaisee myös tämän blogin aktiivisuuden ja luonteen. Mutta vaikka nypertely- ja bloggaustahti hidastuisikin, niin en usko vauhdin hiipuvan kokonaan - onhan näitä villapaitoja jätetty kesken jo kauan ennen blogiaikaakin. Ja lapsellisten t-paitojen painaminen on varmasti yhtä kivaa keskiluokkaisena espoolaisena diplomi-insinöörinäkin.

Ennen blogiaikaa, muistaakseni jouluna 2003 painamani Käytöskukka-paita.
Kännykän soittoääneni on Käytöskukan tunnari.

10 kommenttia:

piua kirjoitti...

Oi!! Hinku ja Vinku ja Suursyömäri -paita! Mahtava!
Mieki haluan tuommoisen!!!
HIENO.

od kirjoitti...

Onnittelut dipan valmistumisesta! \o/

Perässä tullaan, vaikka ei ihan samalla tahdilla, mutta jos vaikka ens wappuna olis valmis... ;)

Mikäs on uuden työpaikan nimi?

ihanasonja kirjoitti...

Sulla on täällä kyllä aivan mahtavia töitä. Kivoja ideoita sulla. Inspiroivaa!

Katri kirjoitti...

Kiitoksia!

Piua, Hinku ja Vinku ovat niin selväpiirteisiä hahmoja, että ne on aika helppo saada onnistumaan vaikkei olisikaan kauheasti aiempaa kokemusta kankaanpainannasta. Googlen kuvahakuun vaan "Hinku ja Vinku", sieltä malliprintti, sit vaan kirurginveitsellä sabluuna ja eikun töpöttelemään! Toinen saman sarjan helppo ja ihana hahmo on Kössi-Kenguru. Kössi-paitojakin oon joskus tehnyt, mutta niitä miulla ei taida enää itselläni olla yhtään.

Od, päivittelen tietojani LinkedIn:iin, jahka kerkiän. Ja tsemppiä omaan rutistukseesi!

Ihanasonja, kiva jos omat hommelit voi tuoda inspiraatiota muillekin. Teretulemast uudestaan!

Laura kirjoitti...

Kivaa, että valmistut, mutta älä lopeta nykertelyä!
Muista sitten varoa TEKiä! Olen ihan äkänä, koska lähetin kirjallisen omakätisesti allekirjoitetun eroilmoituksen, kuten TEK vaatii, jo ennen valmistumistani ja nyt TEK kuitenkin lähestyi minua valmistumisonnitteluin laskun kera!

Tuikku kirjoitti...

Teidän (Katri, Laura ym.) blogeja on hauska lukea, pysyy hyvin kärryillä monien tuttujen tekemisistä :) Vähän ehkä yksipuolista yhteydenpitoa, mutta kumminkin. Onnittelut jo etukäteen uhkaavan valmistumisen johdosta ja tsemppiä uusiin kuvioihin! Ja hauskaa pikkujouluaikaa!

Johanna kirjoitti...

Tulin myös tänne ankkalampeen pärskyttelemään ja toivottamaan onnea dipan valmistumisen johdosta! Huippuhomma!!! =D Ja Lauran sanoja toistaen, älä lopeta nypräämistä, se antaa sitä lisämaustetta insinöörin harmauteen.

Katri kirjoitti...

Juu, en lopetakaan mutta voisin kuvitella, että meikäläisen tuottavuus tällä näpräysrintamalla ei tuu pysymään ihan yhtä kovana kuin viimisen puolen vuoden aikana. Luulen, että vastaisuudessa päivittelytahti on sellasta kerran viikossa -luokkaa. Mutta mielikuvitus pursottelee jo uusia kujeita nypertelyaiheiksi...

Betty Boop kirjoitti...

MÄKIN HALUUN TOLLASEN PAIDAN!!!!!Se on ihana...no äitini kommentoi kyllä minulle tänään, että "kuule, et ole enää 15 -vuotias" Onneks äiti tietää kun en itse enää hallitse omaa ikääni...täytyy kyllä kokeilla tuota paitojen painantaa taas kun sai näinkin hienon idean!!! :) Ja äiti on taas mielissään, kun tytär pukeutuu ikäisensä mukaan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, itsekkin olen teekkari. Jotain on aina "saatava aikaiseksi" lukemisen lomassa.