Sitten kun käänsi lehteä sivun verran eteenpäin, silmille hyppäs ohje "näin teet paidasta housut". D3-sivulla kyseessä oli isäinpäivälahjabokserit, jotka neuvottiin tekemään vanhasta kauluspaidasta. En kyllä lukenut koko juttua, sillä olen allerginen sille, että mediassa esitellään aikuisten paidan muuttumisleikki aikuisten housuiksi. Verenpaineeni nousee välittömästi ja henkeä rupeaa ahdistamaan.
Tuunaaminen ja uusiokäyttö on minusta tosi jees, ja niin voi saada hienojakin juttuja aikaiseksi, kuten Seccon tuotteet, Vilman bolero tai Scarlett O'Haran samettiverholeninki. Vauvojen vaatteitakin on minusta tosi ok surautella jostain yöpaitojen helmoista ja mitä näitä nyt on. Mutta juurikin aikuisen housujen tekeminen vanhasta paidasta on minusta aina ollut jotenkin friikkiä.
Kaipa paidan muuttaminen housuiksi jotenkin tosi mystisen jännähieno juttu. Ensimmäinen muistoni aiheesta on jostain 90-luvulta, jolloin jossain lehdessä esitettiin, miten tosi näppärän asukokonaisuuden saa retusoimalla paidan housuiksi ja housut paidaksi. Juttukin oli vielä siihen tyyliin kirjoitettu, että "olemmepas me nyt hassunhauskoja ideanikkareita, kun keksittiin kääntää käyttötarkoitukset päälaelleen". Ja näitä kaikenmaailman ohjeita pulpahtelee aina säännöllisin väliajoin.
Mistähän tämäkin vastareaktio johtuu? On totta, että paidassa on aika paljon yhtenäistä kangasta, josta saa tehtyä vaikka mitä - eikä se olekaan ärsyttävää. Tää meikäläisen ällötys kohdistuukin siihen perusajatukseen, että "nyt on väenvängällä revittävä luovuutta, tehdäänpä paidasta housut, koska se vasta onkin persoonallinen tapa kääntää itsestäänselvyydet päälaelleen". Ehkä ensikosketukseni aiheeseen oli niin arvolatautunut (vaikka en sitä silloin vielä täysin tajunnutkaan), että koko idea on silmissäni täysin turmeltunut. Ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti