Olen nyt selaillut huikean määrän palmikkomalleja, tuijotellut keriä ja neulonut mallitilkkuja, mutta ehkä ne ei ookaan palmikkoneulelankoja. Perinteiset palmikot on vähän tylsiä. Ja ne mitkä on komeita, vie hermot jo mallitilkussa.
Mietin jo huijaus-reikä-palmikoita, joita oli Kylykavereissakin, mutta niistä tuli jotenkin luttanannäköisiä (neuloin kyllä pidemmällekin ja kokeilin pienempiä puikkoja).
Tällä hetkellä oon neulonut hiharesorit sellasena nyppyresorina ja jatkanut hihaa sileällä neuleella. Voi olla, että ne jääkin sellaisiksi. Mutta toistaiseksi villatakki (tai siis ne hihojen alut) on jäähyllä. Jatkuu joulunpyhinä.
Tai voi olla, että joulunpyhinä luen vain. Jotain helposti sulateltavaa, kuten ihania tyttökirjoja, Vihervaaran Annoja. Vaihdan farkut verkkarihousuun ja green cablesit green gablesiin. On tehnyt mieli jo pidemmän aikaa lukaista ainakin muutama Anna uudestaan, mutta en oo uskaltanut vielä. Dipassa miulla on muutenkin vaikee pitää adjektiivien käyttö ja epätieteellinen kuvailu kurissa, ja tiedän, että jos saisin nyt kielenkäyttööni jostain liian rönsyileviä vaikutteita, ne heijastuisivat heti suoltamaani dippatekstiin. Niinpä oonkin viime aikoina pitäytynyt Tykeissä, taudeissa ja teräksessä, joka on kyllä mielenkiintoinen mutta myös aika kuivasti kirjoitettu.
1 kommentti:
Mulla kävi dipan kirjoitusvaiheessa vähän köpelösti, kun "oikoluin" teosta, sain parikymmentä sivua lisää tekstiä... No, karsin sitten myöhemmin, vähän.
Lähetä kommentti