Berliini & fäshön

Nyt tämä blogi muuttuu hetkeksi muotiblogiksi. Kotiuduin nimittäin eilen Berliinistä, jossa vierailin juurikin muotiviikon päättäjäisviikonloppuna. Ajoitin lomareissuni luonnollisestikin muotiviikolle, olenhan niin kovin fäshön-henkinen ihminen. Todellisuudessa ihmettelin, miten hotellit ovat niin buukattuja, kunnes minua valistettiin tapahtumasta. Ja heti seuraava ajatus oli, että en jaksa mitään takakireitä fashionistoja pyörimässä kaupungilla, kun minulla itselläni ei ole edes kunnon kesähousuja.

Lentokoneessa kävi ilmeiseksi, että kaikki Berliiniin menijät eivät ehkä olleet matkalla muotiviikolle. Ei ainakaan se sukkasandaalimies, joka kertoi kovaan ääneen mukahauskoja kaksimielisiä vitsejä. "Nyt ottaa eteen", tyyppi hihkui, kun kenttäbussin kuljettaja ohjasi matkustajia bussin takaosasta etuosaan. Sukkasandaalit ja ankeat vitsit nyt ei vaan kuulu muotiviikoille - sisäinen fäshön-henkilöni sai lievää hengenahdistusta.



Sukkasandaaliahdistustani lievensi se, että Miika Nousiainen, Suomen herttaisin kirjailija, oli samalla lennolla. En kuitenkaan mennyt pyytämään omistuskirjoitusta, vaikka mulla olikin Paperijätti matkalukemisena. Se ei vain olisi ollut kovin fäshönablea. Vähän teki kyllä mieli kysyä, että miten päähenkilön vaimo opiskeli Kauppakorkeakoulussa, vaikka olikin ruotsinkielinen. Miksei Hankenilla?

Sitten vihdoin päästiin Berliiniin. Muutama fäshön-mainos näkyi katukuvassa, mutta muuten aika perussettiä. Ihmiset pukeutuivat melko tavallisesti. Tisseistä kiinnostuneille vinkattakoon, että aika vähän naiset käyttivät siellä rintaliivejä. Veikkaan, että muotiviikolla ei ollut osuutta asiaan.

Kuvan tissit eivät liity katukuvan rintaliivittömyyteen, vaan kuuluvat Wannabe Ballerinasille, 

jotka esiintyivät Helsinki Freshin bileissä.

No mutta osallistuimmehan me nyt sentään yhteen muotiviikon tapahtumaan: Helsinki Freshin muotiviikon päätösbileisiin. Ehkä mieltäylentävin (lue: ainoa) fäshön-kokemukseni ikinä, nimittäin eräs fäshön-henkilökunnan edustaja kehui kaulakoruani. Hän myös kysyi, teenkö kaulakoruja työkseni. Vastasin rehellisesti, että "en, olen insinööri". Täytyy ehkä miettiä vähän katu-uskottavampi vastaus, mikäli alan notkua enempikin fäshön-piireissä.

Lisää Berliini-postauksia muista näkökulmista luvassa piakkoin, jahka palaan tästä fäshön-kuplastani maan pinnalle.