Matkasuunnitelmamme oli Ensosta rajan yli, sitten Antrea, Kirvu, Räisälä, Käkisalmi, Lahdenpohja, Jaakkima ja viimein Sortavalaan yöksi. Todellisuudessa koukkasimme vielä ennen Käkisalmea Sakkolaan, sillä menomatkalla pääsimme odotettua sujuvammin rajasta yli. Toisen päivän ohjelmassa oli juoksuhautojen tonkimista Kollaalla, ja sitten takaisin Suomen puolelle Värtsilästä.
Näimme paljon väsähtäneitä taloja.
Ajoimme monia huonoja teitä.
Söimme eväitä Kirvun kirkolla. Isän puolen suku on Kirvusta.
Eväitä syödessämme lammas liittyi seuraamme.
Elementtirakentaminen oli pop neuvostoaikana.
Matkan varrelle osui lukematon määrä hautausmaita, tässä suomalainen sellainen kaikessa koruttomuudessaan.
Venäläisellä hautausmaalla jokaisella haudalla on vainajan kuva ja paljon värikkäitä muovikukkia. Jokainen hauta on ympäröity aidalla, ja aidan sisäpuolella on tuoli ja joskus myös pöytä. Haudalle tullaan sitten istumaan ja muistelemaan vainajaa. Ja juomaan votkaa hänen muistolleen.
Sakkolassa Vuoksi virtasi vapaasti ilman patoamista. Minua betoni-insinöörinä kiinnosti tietysti erikoinen rantatörmän vahvistamistyyli. Voihan sitä ontelolaattaa noinkin käyttää.
Vuoksen kalakojuja.
Yleisöpuhelin, joka toimi NMT-verkossa.
Käkisalmen linna.
Aiheellinen varoitus linnan muureilla.
Sateinen näkymä Laatokan salmiin Kurkijoella.
Jaakkiman kirkko sisältä.
Jaakkiman kirkkoa. Tämä oli poltettu muistaakseni 90-luvun alussa.
Ortodoksikirkon kunnostusta. Ilmeisesti kirkko oli muuttumassa sinisestä keltaiseksi.
Utelias mummo oven raossa. Valtaosa näkemistämme ihmisistä oli joko vanhuksia tai lapsia. Mikä tietysti kuulostaa biologisessa mielessä aika hassulta.
Neuvostoarkkitehtuuria.
Sininen auto.
Huuhanmäen varuskunta-alueen ruokala. Tänne äitini isä tuli ennen talvisodan alkamista. Katto oli ollut kunnossa vielä 2002.
Sama ruokala sisältäpäin.
Väinämöinen Sortavalassa. Taustalla Suomen Pankki.
Yövyimme Sortavalan seurahuoneella.
Osa rakennuksista oli ihan ok:sti säilyneitä.
Apteekkari Jääskeläisen hieno talo.
Bussipysäkit olivat milloin minkäkin mallisia, mutta aina sinisiä.
Silta ja pato Läskelässä. Ei tehnyt mieli nojata kaiteeseen.
Sininen penkki.
Juoksuhautoja ja korsunpohjia Kollaalla. Ukkini taisteli Kollaalla talvisodassa.
Venäläisten sotilaiden muistomerkki/hauta Kollaalla.
Hervoton korvasieni. Tämä (ja muut korvasienet) minun oli kerättävä mukaani.
Majatalo jossain Sortavalan ja Värtsilän välillä. Tarjolla oli tuoretta pullaa ja raparperipiirakkaa.
Majatalon pihassa oli koira, joka kuulemma haukkuu vain venäläisiä. Mene ja tiedä. Meitä se ei haukkunut.
8 kommenttia:
Varmaan mielenkiintoinen reissu. Itse olin viime viikolla reissulla osittain samoissa maisemissa: Sakkola, Käkisalmi, Hiitola, Kurkijoki. Näiden jälkeen palasimmekin Terijoen kautta Suomeen.
Näyttääpä Vuoksi samalle, oli kuva tältä tai siltä puolen rajaa! (Toisaalta, ei kai vesistöalue voi venäläistyä?) :)
Oijoi Pia, ollaankohan oltu samoihin aikoihin samoilla mestoilla? Ainakin Kurkijoella oli jokin suomalaisporukka meidän kanssa samaan aikaan.
ps, ajattelin ihan samaa! Ja mietin kans sitä, että jos laittais kumiankan Imatran koskeen, niin kuinkahan nopeesti se olis Sakkolassa.
Olen miettinyt noihin maisemiin menoa jonkin bussimatkan merkeissä. Voiko tosiaan matkustella itsekseen autolla miten tykkää? Oletko käynyt tuolla aiemmin? Entä oliko teidän porukka lukumääräältään kuinka suuri?
Me olimme ihan perheporukalla liikenteessä, 7 ihmistä eli 2 henkilöautoa. Kyllä siellä ihan pystyi ajelemaan noin vaan, tiet tosin olivat välillä vähän huonokuntoisia. Ainoa missä jouduttiin vähän neuvottelemaan oli toi varuskunta-alue.
Omalla autolla liikkumisessa on huomioitava ainakin se, että auton on tosiaan oltava oma; leasing-auton tai jonkun toisen omistaman auton ajaminen rajan yli on hankalampaa. Auton kuljettajalle rajamuodollisuudet ovat hieman monimutkaisemmat kuin kyydissä istujalle.
En ole itse käynyt aiemmin muuta kuin Viipurissa, mutta isäni on käynyt noilla seuduilla muutaman kerran. Olis ehkä ihan hyvä osata Venäjää edes vähän. Itse osaan vain kyrilliset kirjaimet ja muutamia sanoja, mutta niistäkin oli apua, koska Laatokan Karjalassa paikan nimet ovat suomeksi, mutta kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu.
Oi ja voi! Koskaan en ole käynyt tuollaisella reissulla, vaikka asunkin vain muutaman km:n päässä rajasta. Aikaisemmin en halunnut jostain syystä "ryssien" puolelle, mutta nyt kiinnostaa ihan mielettömästi. Isä oli kotoisin luovutetulta alueelta, äidinisän maita jäi rajan taakse, olen osallistunut luentosarjoille, jotka käsittelevät Karjalaa .. jne. Jos mieheni olisi terveempi, lähtisin vaikka ryhmämatkalle. (Häntä ei voi jättää yksin kotiin eikä jaksa reissata!)- Mielenkiintoinen matkakertomus!
mariia, miulla oli sama juttu - olen asunut valtaosan elämästäni ihan rajan pinnassa mutta ei ole aiemmin tullut lähdettyä. Parempia vointeja miehelle ja jaksamisia sinulle!
Luovutetun alueen varuskuntapiirustukset on nykyään digitoitu ja niitä voi katsella netissä. Niistä on jännä katsella rakennusten (jo kadonneita) yksityiskohtia. Esimerkiksi yhdessä kuvassa näkyvä Huuhanmäen varuskunnan ruokalan pääty leijonakoristeineen on täällä:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12960714
Muita piirroksia näkyy painamalla vasemmasta yläkylmasta "Edellinen" ja "Seuraava"-painikkeita.
Digitaaliarkistosta löytyy muutakin kiinnostavaa, kuten tuon Jaakkiman kirkon piirustukset.
Lähetä kommentti