Onnea Victoria & Daniel

Paras mielikuvitusystäväni, Victoria, meni eilen naimisiin. En valitettavasti päässyt juhlistamaan hänen suurta päiväänsä paikan päälle, sillä kutsuni oli ilmeisesti kadonnut postissa. Luulen, että Suomen posti hukkasi niitä hääkutsuja ihan urakalla, sillä eihän siellä juuri muitakaan suomalaisia näkynyt. Tarja ja Pena nyt olivat tietty siellä, kun Kalle-Kustaa on varmaan möläyttänyt Tarjan kuullen, että häät ovat tänä viikonloppuna, ja sitten Silvia oli varmaan sanonut, että eihän niitä nyt ilkeä olla kutsumattakaan, kun asia kerran tuli jo puheeksi. Ville Niinistökin oli kuulemma paikalla, mutta hänen kutsupa ei ollutkaan Itellan käsissä vaan Ruotsin kuninkaallisen postin, sillä hänhän juhli itse asiassa ruotsalaisen vaimonsa kutsulla.

Suomen postilaitoksen nimi voi vuosien mittaan vaihdella, mutta yksi asia pysyy: minun ja Victorian potentiaalisen ystävyyden sabotointi. Lapsuuteni onnellisimmassa unessa Victoria rupesi minun kanssani kirjeen vaihtoon. Unen kirjeissä ymmärsimme toisiamme täydellisesti: Meillä oli kummallakin pikkuveli ja -sisko, lähes samanlaisilla ikäeroilla. Olimme kummatkin vastuullisia ja tunnollisia. Oikeastaan ainoa eroavaisuutemme tuntui olevan taustamme - Victoria polveutui Euroopan kuninkaallisista, minä karjalaisista pienviljelijöistä. Muistan, että unessa kirjeystävyytemme kuihtui yksien vaihdettujen kirjeiden jälkeen. Epäilemättä syynä oli Suomen postin epäluotettavuus.

Suomen postista huolimatta juhlistin sukulaissieluni hääjuhlaa jo perjantaina oivallisella kala-aterialla, kuohuviinillä, bebe-leivoksilla sekä virallisilla hääkonvehdeilla kera oikeiden ystävien. Lauantaina tein itselleni juhlan kunniaksi rintakukan hääkisastudioon Parolan Aseman ohjeella. Diadeemin askartelu ei sitten onnistunutkaan yhtä hyvin. Ehkä minut on todella tuomittu tasavaltalaiseksi. Mutta onneksi tasavaltalaisetkin saavat fanittaa Roxettea. Ja Vickania. Ja Danielia - varsinkin hänen ihanan puheensa vuoksi.