On taas se aika kuukaudesta

Eilen luukusta kolahti taas Hesarin Kuukasiliite. Mielestäni Kuukausiliite on ihan kiva lehti, vaikka onhan se vähän keski-ikäinen. En ole vielä ehtinyt lukea tuoreinta numeroa kokonaan, mutta minusta on huvittavaa, miten sama kaava toistuu numerosta toiseen.

Kuukausiliitteen toistuvista juttukaavoista ärsyttävimpiä on luettelojutut, joita julkaistaan ainakin kymmenessä numerossa per vuosi. Luettelojutuilla tarkoitan sitä, että kerätään lista jostain aiheesta tai tarvittaessa useammastakin. Sitten vaan pudotellaan niitä listattuja asioita juttuun vähintään joka toisen virkkeen frekvenssillä, ja koitetaan sitoa virkkeet jotenkin toisiinsa. Tuloksena on yleensä puuduttava artikkeli, joka lukukokemuksena muistuttaa palstanmittaista otetta puhelinluettelosta. Seija Sartti on luettelojuttujen kruunaamaton kuningatar, mutta kyllä muutkin Kuukausiliitteen toimittajat tämän lajin taitavat. Ihan puhtaimman tyylin luettelojuttua ei 6/2010 liitteessä ollut, mutta edellisen numeron Isoäitini äiti -muistelo käy oivallisesta esimerkistä.

Toinen usein toistuva kategoria on jälkijunan vitsikkäät ilmiöt. Tuoreimmassa numerossa tätä lajityyppiä edusti sivun 17 Digihissi. Kamoon Ilkka Malmberg, digiboxien käytettävyydessä olisi kyllä kehitettävää, mutta tuon aihepiirin vitsit vanhenivat viisi vuotta sitten. Seuraavaksi voimme kai odottaa toimittajan itsensä mielestä hauskaa pikkujuttua siitä, millaista olisi, jos talot alkaisivat tahmata käytössä yhtä nopeasti kuin Windows-asennus tai huolestunutta arviota siitä, milloin kännyköistä poistetaan soittotoiminnallisuus.

Kolmas juttutyyppi, joka on Kuukausiliitteessä yliedustettuna, on kierretään Suomea (mieluiten ilmasta käsin, jos mahdollista). Tämän tyypin jutuissa voi olla potentiaalia jopa mielenkiintoiseenkin artikkeliin, mutta tämän kuukauden Suursaari-juttu vaikutti enemmän parin vuoden takaisen Suomi ilmasta -jutun uudelleen lämmittelyltä.

On Kuukausiliitteessä ollut ihan hyviäkin juttuja. Esimerkiksi eilisessä numerossa Vanhasen takinkäännöistä kertova juttu oli minusta ihan hyvin kasattu ja taustoitettu. Muistan myös positiivisena yllärinä jokunen vuosi takaperin julkaistun Mervi Tapolan henkilökuvan, joka oli virkistävä vastakohta peruslööppien kännipuukkosekoiluille.

Kaipa se on niin, että Hesarin silmissä edustan juuri sitä porukkaa, jolle ei kannata kirjoittaa juttuja - liian vanha NYT-liitteelle mutta liian nuori Kuukausiliitteelle. Emo-Hesaria luen edelleen uskollisesti päivittäin, vaikka siinäkin minua häiritsee eräs maneeri: viikottain jonkin jutun yhteydessä mainitaan, että Facebookiin on perustettu ryhmä siitä ja tästä aiheesta. Facebookiin kuka vain voi perustaa minkä tahansa ryhmän! Facebookiin perustetaan varmaan kymmeniä ellei satoja suomalaisiakin ryhmiä joka viikko harrastusten, bisneksen, kaverien, ärsytyksen, häröilyn ja vitsien tiimoille. Miten Facebook-ryhmän perustaminen voi viikosta toiseen ryydittää milloin mitäkin uutista? Ehkä viiden vuoden kuluttua Kuukausiliite keksii tehdä hassunhauskan ja tuoreen luettelojutun suomalaisista Facebook-ryhmistä. Ilmasta käsin.

Edit: Saaret menivät sekaisin. Kyseessä ei siis ollut Kaunissaari vaan Suursaari. Korjattu.