Torttukortti sai innostuksensa lähestyvästä Runebergin päivästä. Runebergin torttu on oikeastaan ainut kaupan leivonnainen, josta yleensäkään pidän. Kahviloiden ja ravintoloiden leivonnaisista pidän jopa melko usein, omatekoisista lähes aina, mutta kauppojen, paistopisteiden ja leipätiskien paakkelssit ovat yleensä mauttomia ja kuitenkin ylimakeita. Joka vuosi mietin, kenen Runeberg olisi ostamisen arvoinen, joten tänä vuonna aion kokeilla mahdollisimman monta.
Julistettakoon Huippuhomman suuri torttutesti alkaneeksi! Tai ainakin niin suuri kuin suinkin - en nimittäin oo mikää erityinen makean ystävä enkä rupea väen vängällä mitään sokruhumaloita hankkimaan.
5 kommenttia:
Leivon itse aina tortut, kaupan kun on niin kalliita ja maku ei tosiaan ole taattu! Pirkan reseptillä olen tehnyt, helppoja ja maukkaita.
Salaisuus on hillossa jota laitetaan ENNEN ja JÄLKEEN paiston!
Niin syvällä en hommassa ole, että olisin ostanut oikeanmalliset muotit, viime vuonna meinasin jo sortua ostamaan, kun semmoinen silikoninen vuoka oli tullut markkinoille.
Mä inhoan niitä löttökosteita torttuja... töissä on aina helmikuussa sellaisia hyviä kuivia, pieniä ja pähkinäisiä, jossa on suhteessa paljon sokerikuorrutetta ja hilloa. Mua vaan harmittaa, etten tiedä, mistä ne tänne ilmestyy, että voisin ostaa kerrankin hyvän tortun myös kotiin.
Taija, oon leiponut ite torttuja viimeksi yli 10 vuotta sitten. Ongelma ite tehdyissä on ollut muoto (tosin muotti vois auttaa siinä) ja määrä (taloudessa on yksi tortunsyöjä). Mutta täytyy etsiä Pirkan resepti ja kokeilla joskus kun on vieraita tulossa. Ja kiitos hillovinkistä!
Laura, en miekään sellasista tihkuvan kosteista tykkää, vaan niiden pitäisi olla just sopivan kosteista. Täydellisen tortun metsästys jatkuu :)
Runebergin torttujen salaisuus on VOI. Ne leivotaan lähes poikkeuksetta voihin. Se on harvinaista koska on melkein mahdottomuus löytää voihin leivottua teollisuusleivonnaista..
Anoyymi, voi on poikaa, olen samaa mieltä.
Lähetä kommentti