7.3.09

15 levyä

Tein tän jo Facebookissa, ja sen seurauksena aloin kaivella levylaatikkoa. En oo koskaan meemitellyt blogissa, mutta menköön nyt, kun tätä oli niin kiva miettiä. Mutta en kyllä haasta ketään.

Ideana oli siis miettiä 15 levyä, jotka muuttivat elämäni. No, tai olivat ainakin jotenkin merkityksellisiä. Mennään jotakuinkin kronologisessa järjestyksessä. Siis siinä kronologiassa, missä nää levyt ovat ilmestyneet miun elämään.


1. Tapio Rautavaara, joku sekalainen LP
Tapio Rautavaaran LP oli Laila Kinnusen LP:n lisäksi ainoa suomenkielinen levy, joka meillä kotikotona oli. Alle kouluikäisenä kuuntelin kumpaakin paljon (olinkohan hieman pikkuvanha). Isoisän olkihattua kuunnellessani muistan ekan kerran muka-ymmärtääneeni, mitä rakkaus saattaisi olla. Mutta tykkäsin kuitenkin eniten Menninkäisten maasta.

2. Jaakko Teppo, keikkataltiointi jostain 80-luvulta
Tätä kuunneltiin aina mökkimatkoilla, ja huolestuttavasti osaan vieläkin (jos en nyt ulkoa niin ainakin) laulaa mukana valtaosan Jaakko Tepon lauluista. Jossain vaiheessa aloin tajuta, että ne eivät olleet vain lauluja, vaan että ne oli myös hauskoja.

3. Tenavatähti, eka tuotantokausi
Nauhotin ekan Tenavatähden finaalin telkkarin kajareista kasetille (ääntä en siis siirtänyt minkään piuhan kautta). Ensimmäisiä todellisia diggailun merkkejä. Ja olin niin ylpeä, että miulla oli Tenavatähti-kasetti jo ennen kuin siitä oli oikeesti tehty kasettia. Vähän vaan harmitti, kun Daralee (vai mikä se nyt oli) voitti. Onks Tiina kotona oli ihan hyvä kappale, mutta kyllä joku muu olis ansainnut voiton.

4. New Kids on the Block, Step by Step
Elämäni eka ja ainoa todellinen faniutuminen. Silloin kun Nyykkärit olivat keikalla ekan kerran Suomessa, muistan hehkuttaneeni parhaalle ystävälleni, miten etuoikeutettuja myö ollaan, kun ne esiintyy sentään meidän naapuriläänissä. En siis ite uskaltanut ees unelmoida keikalle pääsystä.

5. Roxette, Joyride
Roxette-diggailu alkoi samoihin aikoihin kuin Nyykkäri-fanius, mutta kesti pidempään. Roxetten sanoituksia saan kiittää siitä, että enkuntaitoni ovat edes suunnilleen ok:t, sillä jossain vaiheessa innostuin kääntämään Roxetten sanoituksia suomeksi, ja koitin vieläpä saada niitä sovitettua biisiin. Roxette on minusta vieläkin jollain sairaalla tavalla sairaan jees.

6. Bon Jovi, Cross Road
Levy, jonka jälkeen ajattelin, ettei rock nyt niin pahaa musaa olekaan - hah hah! Kuunneltiin joskus serkkuni kanssa Always useita kymmeniä kertoja putkeen.

7. Spice Girls, Spice
Oikeesti miun sisko fanitti tätä ja mie vaan vähän muka kuulin tätä sitä kautta - vaikka oikeesti tykkäsin Spaissareista aika paljonkin. Wannabe ja Who Do You Think You Are saivat miut tajuamaan, ettei musiikin tarvii olla vakavaa tai syväluotaavaa.

8. Alanis Morissette, Jagged Little Pill
Maailman historian paras levy ikinä, vieläkin! Tästä levystä alkoi taipaleeni itsenäisenä kuluttajana, liityin nimittäin Fazerin musiikkikerhoon, ja ostin tän levyn sieltä liittymistarjouksena. Ajattelin, että jos omilla rahoilla saa ostettua näin hyvää musaa, niin voiko parempaa asiaa maailmassa ollakaan. Sisäinen feministini saa aina polttoainetta tästä levystä.

9. Ultra Bra, Kroketti
Tiedostavana lukiolaisena olin hieman pettynyt, ettei Kroketin sanoitukset olleet juuri olleenkaan tiedostavia. Mutta pettymystä laimensi se, että musa oli jotain tosi hienoa (Kerkko Koskisen laulua lukuunottamatta). Ultriksen mukana laulaminen pakotti miut opettelemaan jonkin verran laulutekniikkaakin.

10. M.A. Numminen, Kiusankappaleita
Yritin moneen kertaan tilata Kiusankappaleita-levyä Imatran Kosken musiikista, mutta aina se myyjä-äijä jotenkin naureskeli halveksivasti (luulen, ettei se koskaan tilannut sitä miulle, koska pelkäsi miun tekevän oharit ja sit se levy ois jäänyt silile käsiin). Löysin levyn sitten vihdoin Tukholmasta, ja kävin ilmoittamassa Kosken musiikissa, että kannan vast'edes rahani johonkin paremmin palvelevaan levykauppaan. Siitä eteenpäin oon ajatellut, että minunkin yksittäisillä kulutusvalinnoilla on merkitystä.

11. Amy Winehouse, Back to Black
Tässä on vähän samaa ainesta kuin Alaniksen Jagged Little Pillissä. Tätä kuunnellessa miulle tulee aina jotenkin tosi energinen ja hyväntuulinen olo.

Sitten sellasia, jotka ovat vaikuttaneet hitaasti mutta varmasti piiitkän aikaa jossain taustalla

12. Juice Leskinen, valtaosa tuotannosta
Ihan mahtava kynäilijä! Katu-uskottava. Partio-musaa.

13. Leevi and the Leavings, valtaosa tuotannosta
Myös ihan mahtavia sanoituksia, ei niin vakavasti otettava kuin Juice. Tuhannen markan seteli ei nyt oo mikään meikäläisen teemalaulu, mutta se kyllä kieltämättä onnistuu tallettamaan tietyn fiiliksen aika hyvin. Myös jollain lailla partsa-musaa.

14. Celine Dion, koko tuotanto
Yäkyäkyäk! Miten sitä ihminen voikaan vihata jotain artistia! Ainoa hyvä asia, mitä tästä ämmästä on saatu revittyä irti, on se Pikku Britannian sketsi, jossa se yks äijä matkii Celine Dionia.

15. Maija Vilkkumaa, koko tuotanto
Aloin kuunnella Maijaa lukion lopussa, mutta parhaat muistot on Otaniemen ajoilta: hypitään raksan tyttöjen kanssa Bottalla tasajalkaa ja lauletaan huutokuorossa Eitä, tai kun Maija hommattiin Otaniemeen vapuksi.

Parasta juuri nyt:

+ Regina, koko tuotanto
Hyvää fiilistä, jeejee!

6 kommenttia:

huopanen kirjoitti...

Paljolti samantapainen musiikkihistoria meillä. Piti ihan kaivaa Moriseten levy esille. Olin aivan unohtanut koko levyn.

Minä olen myös nauhoittanut mm. Euroviisuja suoraan telkkarista. Kaikkien piti olla ihan hiljaa ja vihaisia katseita sateli, jos joku vaikka yskäisi nauhoituksen aikana

Kaverin kanssa myös yritettiin nauhoittaa Europen kasettia mulle niin, että toisesta mankasta soitettiin musiikkia ja toisessa oli rec päällä :)

Marlai kirjoitti...

Mä oon niin samaa mieltä tosta Daraleesta (tai mikä se ny olikaa..) Mun mielestä sen ei olis tarvinnu voittaa..en tiedä mikä siinä tökki, mutta mun mielestä se oli kamala! ja olovana vanhaki Tenavatähteen! Ihanaa että joku on samaa mieltä! Vaikka eipä tästä kavereiden kans paljo oo puhuttu..(Hekottaa itsekseen =)
Mulla oli ihan aitoja tenavatähtikasetteja ja Timo Turunen oli niin ihana..

Katri kirjoitti...

Huopanen, nuo vihaiset mulkaisut minäkin muistan :) Kekseliäisyydellä ei 80-luvun tekniikan suhteen ollut rajoja.

Marlai, en osaa miekään sanoa, mikä Daraleessä tökki, tosin en olis osannut sanoa myöskään, et kenen olis pitänyt voittaa. Mut jotenkin Daralee oli liian etäinen ja hiottu voittamaan.

ps kirjoitti...

Heh, on moni muukin äänestäny jaloillaan Kosken musiikin kohdalla. Eräs kaveri ei vuoden aikana saanu tilaamaansa tinapilliä siitä liikkeestä. Ihmeellisesti se liike vielä siellä on pystyssä! :) Itelläni on vaan se pahe, että meen joskus vieläkin sinne ostamaan jotain ihan muuta, ja kun sitä ei taas jostain syystä siellä ole, ostan lohdutukseksi vaikka kitarankieliä...

Katri kirjoitti...

ps, jotenkaan en oo yllättynyt tuosta jaloilla äänestämisestä :) En oo kiinnittänyt huomiota, onko se liike vielä pystyssä. Tosin siitä on kyllä aikaa kun oon viimeksi Kulmilla käynyt. Mutta on Imatrankoski kyllä muuttunutkin niin paljon, etten oikein osaa hahmottaa sitä enää...

ps kirjoitti...

Siellä se omalla paikallaan vielä on!