Tässä Suvivirttä hyräillessä rupesin muistelemaan peruskoulun käsitöitä, jotka kieltämättä näin jälkeenpäin vaikuttavat aika oudoilta. Kässä oli kyllä ihan kivaa, mutta ne työt olivat välillä aika hölmöjä. Että jos ei käsillä tekemistä olis yhtään äidinmaidosta saanut, niin ei kyllä varmaan hirveesti ois tullut mitään kässäntuntien ulkopuolella väsäiltyä.
Ala-asteen mukavin työ oli lapaset, en kyllä muista millä luokalla ne tehtiin. Lapaset on vieläkin käytössä, vaikka ne ovatkin vähän ahtaat ja aika nukkaantuneet. Värin sai valita itse, ja täytyy näin reilusti toistakymmentä vuotta myöhemmin sanoa, että en ois niistä vaihtoehdoista (minttu, vaalea violetti, valkoinen, pastellin keltainen ja fuxian punainen) voinut paremmin valita. Magenta rocks!
Mutta muuten työt oli kyllä ihan mölöjä: Extrapöyhee housuhame, jossa oli kuosivaihtoehtoina erilaisia pastellinvärisiä gobeliinityyppisiä kukkahörsöjä. Röyhelökauluksinen flanelliyöpaita - rimpsuisempi kuin Tuulen viemässä. Nenäliina ja tyynyliina, johon kirjailtiin omat nimikirjaimet ja virkattiin pitsiä - ei kai 10-vuotiaat nykypäivän (tai 90-luvunkaan) Suomessa vielä/enää (onneksi) kapioita tarvitse? Ymmärrän kyllä, että opetusohjelmia (vai mitä ne nyt onkaan) pitää noudattaa, mutta kai niitä voi vähän soveltaa ja miettiä, mistä senikäiset lapset normaalisti tykkää. Toivottavasti tilanne on tänä päivänä vähän parempi.
Siitä oon kyllä jälkeenpäin ihan iloinen, että yläasteella nysvättiin Joutsenon revinnäistä, koska kotiseudun käsityöperinnettä on ihan kiva tuntea edes vähän. Mutta maljakonalusliinan repiminen ja tikuttaminen ei silloin pahimmassa murrosiässä tuntunut kovin mielekkäältä. Jos siitä revinnäiskuviosta olis voinu tehdä edes jotain itselleen eikä vaan alusta ruusuille hopeamaljassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti