Kukkapipo Suomen kesään

Sommaren är här, kuten Het Potatis yläasteen ruotsinkirjassa lauloi. Ja kyllähän sen arvata saattoikin, että hellettä pukkaa, kun sain just valmiiks viileän kesäsään pipon kummitytöllemme. Tää on ihan samaa käänteistä meteorologiaa kuin partioretkillä, että just kun saat sadetakin, kurahousut ja kumpparit rinkasta, niin eiköhän pilvet häivy ja aurinko alkaa helottaa. Tai kun saat ostettua elämäsi aurinkolasit, niin niitä ei todellakaan tarvita. Ja seuraavana kesänä ne näyttääkin jo vähän tyhmiltä.


Mutta takaisin pipoon. Se on virkattu kolmosen puikolla ja samalla vadelmanpunaisella Limonella kuin stimangilaukkukin. Lankaa kului aika tarkalleen 50 g, joten nyt sitä ei ole enää kuin pari metriä jäljellä.


Sekä pipon että kukan mallit ovat syntyneet työn edetessä, vähän piti välillä purkaa. Kukka on tehty vaaleanpunaisesta Novitan Jasminista, joka tuntuu soveltuvan virkkauslangaksi tasan yhtä hyvin kuin kaimansa Mäntylä laulajaksi (meillä nimittäin oli työhuoneessamme TKY:llä Jasmin Mäntylän promolevy - ihan hirveetä shittii. Tai ainakin toivon, että se oli promolevy eikä sellanen, josta joku ois maksanu jotain).

Piposta tuli kyllä ihan hyvä, ympärysmitta (46 cm) ja syvyys (niin syvä kuin yhdestä kerästä tuli) olivat melko ok ja pipo yltää vähän korvillekin. Voisin melkein harkita itselleni samanlaista talviversiota.