3.6.06

Keltaruusuhuivi

Tein äidilleni äitienpäivä- ja synttärilahjaksi huivin. Nyt tämän ehkä uskaltaa jo laittaa näytille, sillä lähden kohti koti-Korvista ihan pian.

Ostin jo aikapäiviä sitten Menitan Outletistä vyyhdin havunvihreää villalankaa, joka oli melko edullista bulkkitavaraa (sillä ei ollut merkkiä, nimeä eikä vyötettä). Lankaa mainostettiin huovuttuvana ja se oli paksuudeltaan jotakuinkin Novita Florican tapaista. Virkkasin kutosen koukulla tarkoituksella löysän 25*220 cm suorakaiteen kaksinkertaisilla pylväillä. Ajattelin, että onpahan sitten kutistumisvaraa, kun ajattelin sen kuitenkin huovuttaa.

Käytin huivia kaksi kertaa pesukoneessa, ekana 40 ja sitten 60 asteessa, kumpanakin kertana lakanaan käärittynä. Olin oikein jemmannut lakanapyykkiä tätä varten. Toisen pesun jälkeen tekele oli kyllä jo vähän huopunut, mutta ei todellakaan kutistunut. En tietenkään olettanut, että lanka käyttäytyis ihan samalla tavalla kuin Huopanen, joka kutistuu 40 %, mutta oisin kyllä jonkinmoista pienentymistä odottanut.

Kaiketi olin katsellut tekelettä jo liikaa, sillä toisen pesun jälkeen olin jo ihan kyllästynyt koko lumppuun. Niinpä päätinkin tehdä huovutusvillasta jotain epämääräisiä koristeita vähän piristeeksi. Niistä tuli sitten keltaisia ruusuja.



Ja ne siis todella ovat keltaisia ruusuja eivätkä Dallas-pullia, vaikka etenkin tuossa ylemmässä kuvassa ne vähän nisuilta näyttävätkin. Ei muuta kuin taas lakanan sisään ja koneeseen. Onneksi pyykkiä riitti.

Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa tulos oli jo ihan tyydyttävä. Kaksi ruusua (mytyn sisimmäiset) eivät olleet huopuneet kiinni, mutta tikutin ne huovutusneulalla takaisin paikoilleen. Silitin huivin puuvillakankaan läpi kuivaksi, jolloin pinnasta tuli tosi sileä, paikoin lähes silkkinen. Lopputulos on aika ohut mutta kuitenkin napakka ja hyvin laskeutuva.


Lopun viimein oon ihan tyytyväinen huiviin, ainut vaan että se on tosi pitkä, reilusti yli kaksimetrinen. Ja meidän äiti on aika pieni. Mutta saapahan useamman kierroksen kaulan ympäri.


Langan väri (puhdas ja syvä havun vihreä, joka ei taittanut yhtään harmaaseen) ei oikein tuu enää tuosta huovutetusta versiosta niin hehkuvasti esille, mikä nyt tietysti oli ihan arvattavissakin. Tai väri itsessään säilyi hyvin, mutta kun langasta katoaa huovuttuessaan kiilto, niin se tekee aika paljon. Voi olla, että jätän nää lankahuovuttelut vähäksi aikaa ja keskityn ihan vaan tavallisen neuletekstuurin ihailuun.

1 kommentti:

risulintu kirjoitti...

Kaunis tuli tuosta huivista lopulta, kyllä siis kannatti vielä yrittää. Eksyin jostain toisesta blogista tänne ja jäin lueskelemaan pitkäksi aikaa.

Ihastelin etenkin sitä villieläin mobilea ja muitakin outoja "örkkejä". Taisin siinä samassa itsekin saada taas vähän inspiraatiota neulahuovutusta kohtaan. On ollut vähän kateissa joulun jälkeen kaikki inspis käsitöihin.

Mukavaa alkuvuotta!