5 - Glögimukin aluset

Mukin aluset ovat olleet to do -listallani jo pitkään. En vaan ole keksinyt, millaiset niiden pitäisi olla. Ne voisivat olla vaikka tällaiset.

Tarvitset: Erikeeperiä, decoupage-lakkaa, softista, kivoja puuvillakankaita, klinkkerilaattoja, siveltimen. Lisäksi: Sakset, maalarinteippiä. 

Leikkaa kankaasta laatan muotoisia neliöitä. Kangaspalat saavat olla suuntaansa noin 2 cm suurempia kuin laatta. Leikkaa softiksesta täsmälleen laatan kokoisia neliöitä.

Jos Eurokankaan valikoimat tympivät, niin kivoja kankaita voi metsästää vaikkapa Marimekosta tai Virkkukoukkusesta (joka muuten nykyisin päivystää myös Helsingissä, Eerikinkadulla). Softista saa ainakin Helsingissä Askarellista. Laattoja saa tietty rautakaupoista, mutta aika monella saattaa olla ylijäämälaattoja putki- tai kylppärirempan jäljiltä jossain kellarikomeron nurkissa. Esmes meillä (ja lahjoitan niitä myös tosi mieluusti muille). 

Taittele kangas siististi laatan pintaan. Teippaa taitokset nurjalle puolelle, se helpottaa kummasti. Levitä kankaalle kaksi kerrosta decoupagea, siis laatan päälle ja vähän reunoillekin. Anna kuivua levityskertojen välissä. Levitä pohjaan liimaa ja asettele softis laatan pohjaan. Käännä pohja pohjalle ja pinta pinnalle - näin softiksen liimaus asettuu luonnollisesti paikoilleen laatan painon alla.

Anna kuivua seuraavaan päivään ja keitä glögit.

4 - Viidakkokorut

Viime Putous-kausi herätti pedon sisälläni. Sen peto pukeutuu leopardikuosiin ja on niin nätti ja ja... Eli sisäinen Leena Hefnerini on pitänyt minua otteessaan, ja jollain sairaalla tavalla överit eläinkuosit ovat minusta nykyisin ihan jees. Joten tässäpä ohje eläinkuosisiin koruihin.

Tarvitset: Decoupage-lakkaa, kuvansiirtoainetta, metalliprikkoja, laserprinttejä tai valokopioita eläinkuoseista, sivellin sekä ketjua ja/tai nahkanyöriä. Lisäksi: Sakset ja vesiastia.

Leikkaa printit pieniksi paloiksi. Sivele kuvansiirtoainetta printtien päälle noin millin paksuudelta ja lätkäise prikka kuvansiirtoaineen päälle. Painele ja nytkytä prikkaa kevyesti, jotta kuvansiirtoaine tarrautuu metalliin ja mahdolliset ilmakuplat rikkoutuvat. Anna kuivaa yön yli.

Printtien pitää siis ehdottomasti olla joko lasertulosteita tai valokopioita, mustesuihkutulosteet eivät sovellu. Jos sinulla on kotona printteri, mutta et tiedä, onko se mustesuihku vaiko laser, niin silloin et todennäköisesti ole kovin it-orientoitunut ja olet vaan ostanut edullisen printterin, jolloin se mitä todennäköisimmin on mustesuihku. Eli kannattaa vaikka mieluummin sosialisoida työpaikan kopiokonetta muutaman tulosteen verran.

Kun seuraava aamu koittaa, on aika vesileikkien. Laske reilun kädenlämpöistä vettä astiaan. Dippaa prikka ja paperi vesiastiaan ja ala hiertää paperia varovasti. Jatka kunnes paperi on hiertynyt prikan pinnasta lähes kokonaan.

Nihrusta viimeiset paperihiutaleet pois prikan pinnasta veden alla. Tässä kohtaa tatsi saa jo olla todella herkkä, muuten kuvakin irtoaa prikan pinnasta.

Kuivaa prikka, levitä taas kuvansiirtoainetta printille ja lätkäise prikan toinen puoli kuvansiirtoaineelle. Anna kuivua iltaan saakka ja nihrusta paperi pois veden avulla. Mikäli prikan reunuksille jää hetaleita kuvansiirtoaineesta, voit leikata ne saksilla prikan reunan mukaan.

Levitä decoupage-lakkaa prikan pinnalle, pari kerrosta molemmille puolille. Anna kerrosten kuivua noin 20 minuuttia ennen seuraavan lakkakerroksen levittämistä.

Decoupagen voi korvata huonekalulakalla (esim. Tikkurilan Kalustekiva) tai läpinäkyvällä kynsilakalla, jos decoupage tuntuu liian hintavalta investoinnilta (decoupage-ohjeita on kyllä tulossa lisääkin lähipäivinä).

Sujauta ketju prikan läpi.

Ja ei muuta kuin baanalle, Barbara!

3 - Kiekurainen kalkkuna

Jos jouluruokahammasta kolottaa jo, mutta et ihan vielä haluaisi vetää övereitä, niin tässä mainio pikkuisen jouluisen aterian resepti. Ohjeessa yhdistyy suomalaisen ja jenkkiläisen joulupöydän proteiinit - kalkkuna ja possu.

Tarvitset: 2 porkkanaa, 4 perunaa, salaattia, appelsiini, 2 dl kuohukermaa, cocktail-tikkuja, rosmariinin oksa, 480 g kalkkunan filettä, dijon-sinappia, luumusosetta, yhtä monta siivua pekonia kuin mitä kalkkunan fileitä on. Lisäksi: Öljyä, suolaa, mustaa pippuria myllystä, balsamiviinietikkaa.

Pilko porkkanat paloiksi ja perunat veneiksi. Silppua rosmariini. Lorauta öljyä päälle ja rouhi pippurit ja suolat. Juurekset kannattaa heittää jo tässä vaiheessa kiertoilmauuniin, 185 asteeseen.

Nuiji kalkkunafileet ohuiksi - vaikka käyttäisit ohutleikkeitä. Levitä kalkkunan päälle luumusosetta ja hunnuta pekonisiivu dijon-sinapilla. Aseta kalkkuna pekonin päälle ja kääri rullalle. Tuikkaa pari hammastikkua rullan läpi. Paista rullat kuumalla pannulla pari-kolme minuuttia puoleltaan niin, että pinta ruskistuu ja pekoni rapsakoituu.



Asettele rullat voideltuun uunivuokaan, rouhi pippuria, kaada kerma päälle (minulta meni vahingossa koko 3,3 desiä), lisää suolaa ja sotke kerman joukkoon noin ruokalusikallinen balsamicoa. Laita uuniin juuresten seuraksi. Anna paistua reilu puoli tuntia.

Valmista sillä aikaa salaatti, siis revi salaatin lehdet ja pilko appelsiini. Lorauta öljyä ja balsamicoa päälle.

Mies on kokannut tätä joskus. Koitin muistella makua ja sävelsin reseptin makumuistikuvani pohjalta. En tiedä, onko resepti alunperin jostain lehdestä tai blogista, enkä muista kokattiinko tätä ensimmäistä kertaa meillä edes joulunaikaan, mutta minusta tämä on mainio joulunodotusruoka.

2 - Joulukortit Stockan kuvastosta

Maailmassa on yksi periaate, josta minun olisi hirveän vaikea antaa periksi: haluan tehdä joulukortit itse. Hyvässä joulukortissa yhdistyy uniikkius ja sarjatuotanto. Ensimmäisenä adventtina joulukalenterin luukusta kuuluu tulla kynttilä, joten siinä teemaa tälle päivälle.

Tarvitset: Vanhoja sisustus- tai mainoslehtiä, ohutta kaksipuolista teippiä, pahvia tai valmiita korttipohjia, nättiä paperia ja Dymo-kirjoittimen. Lisäksi: sakset ja paperiliimaa mikäli et käytä kaksipuolista teippiä.



Leikkaa lehdistä kaikki kynttilän kuvat. Voit leikata myös muita jouluisia kuvia. Jättäisin ehkä alusvaatekuvat leikkaamatta, vaikka niitäkin joululahjavinkkeinä kovasti mainostetaan. Leikkaa nätistä paperista tausta kynttilälle. Teippaa kynttilän kuva nätille paperille ja tämä setti edelleen korttipohjalle. Niksuttele Dymolla jokin jouluinen tervehdys, jos koet sen tarpeelliseksi.



Mikäli kynttilän kuvat loppuvat lehdistä kesken, myös muut kuvat käyvät. Kehnompikin kuva menee, jos saat rakennettua tervehdystekstillä aasinsillan kuvan ja joulun välille. Ja ainahan voi leikellä mitä tahansa kuvia ja tehdä niistä jouluisia liimaamalla tonttuhatun kuvan päälle.

1 - Polettiheijastimet

Tättärää! Huippuhomman joulukalenterin ensimmäinen luukku on auki! Luvassa on siis jokin helppo DIY-ohje joka päivälle aina jouluaattoon saakka. Ja koska tänään 1.12. on virallinen hätänumeropäivämäärä, starttaa Huippuhomman joulukalenteri heijastimella - toivottavasti se ehkäisee tarvetta soittaa 112:een. Tästä ei askartelu enää helpommaksi voi muuttua.

Tarvitset: Heijastinnauhaa, erikeeperiä ja pyykkipoikia. Lisäksi: Sakset ja esim. cocktail-tikku liiman levittämiseen.

Leikkaa heijastinnauhasta sopiva suiru. Levitä ohut kerros liimaa heijastinnauhan toiseen reunaan. Kiepauta heijastin tuubiksi ja nipistä pyykkipojilla kiinni liiman kuivumisen ajaksi. 

Irrota pyykkipojat seuraavana päivänä. Sujauta heijastintuubit takin hihapoletteihin.

Tule nähdyksi!

Vedetään naamat

Halleluja, nyt se on tapahtunut! Kuten itseään kunnioittavien blogien keskuudessa tapana on, Huippuhommakin on nyt siirtynyt Facebook-aikaan. Voit siis likettää Huippuhommaa Facessa ja saada tiedon joulukalenterin luukuista, muista blogipostauksista ja muista kertakaikkisista laifstail-jutskista heti tuoreeltaan.

Coming soon: Huippuhomman joulukalenteri

Tänä vuonna olen kovasti aikatauluissa edellä joululahjojen suhteen, joten vihdoin minulla on mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haaveeni: Huippuhomman joulukalenteri. Joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen luvassa on yksi helppo askartelu- tai ruokaohje joka päivä aina jouluaattoon saakka.

Vähän jänskättää - nimittäin vaikka paatumaton askartelija olenkin, en ole mikään jouluihminen. Meidän huushollissa ei ole yhtäkään joulukoristetta. Emme ole koskaan viettäneet joulua kotona, vaan aina sukulaisten luona. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut joulukuusta. Vaan tänä jouluna tilanne korjataan: vietämme joulun kotona, hommaamme kuusen ja joulukalenterin työlistalla on useampikin joulukoriste. 

Joulukalenteristani ei varmaankaan tule yhtä herkän hienostunutta postaussarjaa kuin Parolan Aseman joulukalenteri muutama vuosi sitten. Voisin kuvitella, että askarteluni eivät myöskään yllä yhtä kreisille tasolle kuin Pakollisen Joulun tuotokset. Mutta katsotaan, sen näkee sitten joulukuussa - luukku kerrallaan. 

Loppuun vielä spoilerivaroitus kummilasten vanhemmille: joulukalenterin luukuista tulee putkahtamaan lastenne joululahjoja. En toki aio kertoilla, mitä kukakin saa, mutta tämä siis kuitenkin tiedoksi, mikäli lapsenne sattuu vahingossa surffaamaan netissä oikealle sivulle.

Harmaa pipo marraskuun harmauteen

On taas se aika vuodesta, jolloin rillit huurtuu heti, kun astuu ovesta sisään. Töihin mennessä on pimeää ja sieltä kotiin tullessa on pimeää. Valokuvat ovat joko säikähtäneen salamavalottuneita tai keltaisen tärähtäneitä. Niin kutsuttu valoisan aika ja luonnonvalo edustavat Harmaan spektriä. Tähän vuoden aikaan minä päätin neuloa harmaan pipon.

Kaikki alkoi vuosi sitten Maria Veitolan Imageen kirjoittamasta muotikolumnista, jossa hän päivitteli maksaneensa 1000 vanhaa mummonmarkkaa harmaasta helmineulepiposta. Että ei varmaankaan olis markka-aikana maksanut niin paljoa yhdestä piposta. Minä ajattelin, että haluan myös harmaan helmineulepipon, mutta en aio maksaa siitä 180 euroa, vaan päätin neuloa itse. Vuoden mittaisen matkan varrella se harmaa helmineulepipo jäi kesken ja malli vaihtui yksinkertaisempaan (ja paksummasta langasta tehtyyn) Rikke hat -myssyyn. Rikke ja Ruuke.

To do

Me 1980-luvulla syntyneet kuulumme kuulemma Y-sukupolveen. Meille on tärkeää tehdä merkityksellisiä juttuja merkityksellisten ihmisten kanssa. Työnteossa aika ja paikka ei ole meille tärkeitä - sen vuoksi meidän on vaikea ymmärtää, jos esimerkiksi jossain toimistotyössä ei ole mahdollisuutta liukuvaan työaikaan. Ja saamme näppylöitä toimimattomista, epäkäytännöllisistä laitteista. Meillä Y-sukupolvisilla on myös ollut huikea määrä vaihtoehtoja elämässämme ja tekemisissämme, ja ehkäpä sen vuoksi kannamme lähes aina mukanamme tekemättömien asioiden taakkaa: monella meistä on olemassa jonkinlainen to do -lista jokaisella elämän alalla.

No kässä-to-do-listahan minulla tietenkin on. Tällä haavaa listan kärkipäässä killuu seuraavat asiat:

Kuukauden päivät sopivaa päättelyneulaa odottanut pipontekele. Ilmat alkavat olla niin kylmät, että pakko kai kaivaa se neula jostain pian. Vaikka toisaalta, Anssi kai ennusti, että sää lämpenee, mikä tarkoittaa vesi- ja räntäkelien paluuta.



Iltapuvun koekappale. Järkeilin niin, että voihan sen koekappaleen tehdä kivastakin kankaasta, eikä mistään kauhtuneesta lakanasta, sillä voihan käydä niin, että koekappaleesta tuleekin ihan pidettävä. Vahvasti näyttää siltä, ainakin vielä. Tartteis vaan sen helman...



No sit on tämmönen järjen jättiläisen ostosvimmasta kummunnut to-do-asia: sohvatyynyjä. Näitä sisustyynyjähän on just hirveen näppärä säilöä inspiraation varalle, kun näähän ei vie juuri lainkaan tilaa.



Ja sitten se, mikä jarruttaa kaikkien yllä olevien valmiiksi tekemistä: joululahjat. Niitä en nyt rupea tässä yksilöimään, mutta ihan vaan tiedoksi äidilleni (joka aina puhisee meikäläisen viimetingan säätämistä): tällä päivämäärällä (joka siis tukevasti lokakuun puolella) vanhin tyttäresi on aloittanut joululahjojen tekemisen.

Jostain syystä tämä tekemättömien asioiden taakka ei kuitenkaan rasita minua. Mutta niinhän se kai kuuluu harrastusten kanssa ollakin. Kiitos Peppiina haasteesta.

[kju: ti pai]

Ystäväni saa pian vauvan, ja hänelle järjestettiin vauvakutsut. Ajattelin, että diplomi-insinöörien vauvalle sopii matemaattiset kaavat - tai ainakin matemaattiselta näyttävät kaavat. [kju: ti pai] eli cutie pie eli söpöliini. Idea pöllitty siskoltani.

Kolttu

Barbara pääsi ensimmäiseen tulikokeeseensa männäviikolla, kun se sai toimia iltapuvun mallaajana. Tiedossa oli nimittäin hienot iltajuhlat ja minä kolttua vailla. Yritin tsekkailla iltapuku- ja morsiusliikkeiden nettikuvastoja, mutta oksu meinasi tulla, joten oli pakko suunnata kangaskauppaan. Löysinkin kauniin (ja erittäin rullautuvan) vintage-henkisen kankaan, ja ei muuta kuin Singeriä polkemaan. Vähän kiirehän siinä ompelussa sitten tuli, joitain kohtia olisin voinut hioa vähän pidemmällekin, mutta kyllä sillä ilkesi juhliin mennä. Ja lähtökiireessä muistin vielä pyytää miestä räpsäämään kuvan. Mekkohan näköjään oli jo rutussa kotoa lähtiessä, joten se siitä taistelusta silitysraudan kanssa sitten. Mutta oli kyllä kivat juhlat!

Sovitusnukesta oli kyllä paljon apua yläosan, kaula-aukon ja hihansuiden kanssa. Vyötärön kanssa ei niinkään, sillä Barbaran selkä on noin 5 cm lyhyempi kuin minun, joten notkoselän notko ja selän vetoketju oli joka tapauksessa mallattava itse itselleni peilin kautta. Eli sitten kun hommaan itselleni oman sovitusnuken, niin hommaan sellaisen mallin, jota saa säädettyä myös pituussuunnassa.

Barbara

Ystäväni muuttivat ulkomaille, joten heidän oli hankkiuduttava eroon valtavasta määrästä kamaa. He antoivatkin paljon käyttötavaraa pitkään väliaikaislainaan ystäville ja sukulaisille - käyttötavaraahan kuuluu käytää eikä säilöä mihinkään kalliiseen varastokoppiin tai lapsuudenkodin kellariin.

     Barbara lähettää terveisiä! 
     Terkkuja täältä -postikortteja on odotettavissa jatkossakin.

Osallistuin talkoisiin antamalla väliaikaiskodin sovitusnukelle. Olen harkinnut sovitusnuken ostamista jo jonkin aikaa, mutta en ole ollut ihan varma, olisiko mulla sille kuitenkaan käyttöä näillä ompelumäärillä. Vai johtuuko vaateompeluintoni vähyys juuri sovitusnuken puutteesta, tiedä häntä. Nythän se nähdään: saan kokeilla yhteiseloa sovitusnuken kanssa parin vuoden ajan, mikä sopii minulle mainiosti. Ja jos jään kaipaamaan nukkea ystävien paluumuuton ja nuken palautuksen jälkeenkin, niin voin sitten hommata itselleni vastaavanlaisen. Kutsuisin tätä win-win-tilanteeksi.

Hyvempää arkiruokaa

Safkaa -kirjasta on tullut kokeiltua useampaa reseptiä kuin varmaan mistään muusta keittokirjasta tähän saakka - kyse ei siis ole mistään turhasta kirjasta. Aiemmista kokeiluista olenkin jo raportoinut, mutta tässä jatkoa:

Rapsakat schnitzelit ja vihreitä papuja. Vähän toista kuin työpaikkaruokalan jokaperjantainen leivitetty kengänpohja. Pavut olivat mainioita, ne raivasivat tiensä vakiolisukkeiksi ihan ensiyrittämällä.

Sitruuna-anjovis-pasta. Nam nam. Kastikkeen koostumus oli oivallinen, se pysyi just hyvin spagetin seassa - ei jumahtanut spagettikeon päälle eikä holahtanut pastan pohjalle. Yleensä jäähtynyt pasta on minusta ällöä, mutta tätä olisi voinut närppiä vaikka kuinka paljon... jos ei se olisi loppunut kesken. Ja kuten kirjassa kehotetaan, anjovikset kannattaa ostaa lasipurkissa öljyyn säilöttynä sardelleina, ei "anjovista mausteliemessä" -nimellä.

Lohisalaatti ja wasabikastike. Kivaa vaihtelua normisalaatteihin. Luin jostain, että joku luonnehti tätä salaattia sushimaiseksi - ja sitä se toden totta oli. Inkivääri toimi salaatissa oikein hyvin, sitä olisi voinut laittaa vaikka enemmänkin. Porkkanalastut olivat vähän tönkköjä ja aika massiivisia.

Chilipähkinät - ihan parasta mässyä sohvan nurkkaan tällaiselle, joka ei perusta karkista.

Haukimurekepihvit, kaprisvoi ja perunamuusi. En kutsuisi tätä arkiruuaksi, sillä valmistus on aika hidasta. Mutta löysin hyvän tavan nyppiä ruodot pois: suikaloin kalan noin 2 cm leveiksi viipaileiksi, ja kävin jokaisen suikaleen läpi ruotopinseteillä. Hirveä homma, mutta yhtään isompaa ruotoa ei tullut syödessä vastaan. Minusta näissä pihveissä oli jo jonkin verran luksusta ja gurmeeta, niin kuohkeita, pehmeitä ja maukkaita pihvit olivat - ei lainkaan puisevanmakuisia, kuten hauki yleensä. Mutta kaprisvoi kuuluu ehdottomasti settiin mukaan.

Ja se avokadopasta... No olihan se hyvää mutta ei nyt mitenkään tajunnanräjäyttävää. Toisten tuunauksista oppineena lisäsin annokseen pinjansiemeniä, jotka toivatkin mukavasti rakennetta. Mutta täytyy sanoa, että itse olen enempi sittis-anjovis-pastan ystävä. Tai no, pastan ystävä en taida enää olla vaikka haluaisinkin, sillä sain hirveät vatsakivut ja iho-oireita syötyäni itse tehtyjä sämpylöitä ja näitä kahta pastaa viikon sisään muuten kovin vähävehnäisen kauden päätteeksi. Taidan olla jonkin verran allerginen vehnälle.

Mielestäni kirjan paras ohje on edelleen Lindströmin pihvit. Täytyypä kokeilla seuraavan kerran yhdistää ne vihreiden papujen kera.

Laifstailia, kertakaikkiaan

Uusi Musta on kaiketi tullut tiensä päähän, joten myös kirjoittamani As Oy Betonilähiö -blogi lakkaa olemasta. Harmi, sillä aiheita olis ollut vielä vaikka kuinka ja paljon.

No miksi sitten ruodin toisen blogin loppua täällä? No siksi, että voipi olla, että puran asumis- ja kaupunkikuvapatoutumia joskus tänne Huippiksenkin puolelle. Ehkä. Ja ehkä nekin jutut istuvat tällekin puolelle, kun en ole koskaan oikein ajatellut, että tämä olisi mikään puhdasverinen kässäblogi - vaikka kässäily kaikissa muodoissa onkin eittämättä Huippuhomman kantavin teema. Niin. Ni tää ois vähän niinku laifstail-blogi, kun laifstailin allehan voi niputtaa melkein mitä vaan. Kuten piirrustuksia kaupunkikuvasta (kyllä, Espoo on kaupunki, ja toi sketsi on tehty kuvasta, siis valokuvasta).

Urbaania sketsailua

Olen jo pidemmän aikaa halunnut oppia valokuvaamaan rakennuksia. Siis en vain silleen räpsimällä vaan mielenkiintoisesti. Yritin etsiskellä Tate Modernin kirjakaupasta jotain Photographing Buildings for Dummies, mutta eihän sellaista löytynyt. Vaan miespä bongasi edellisessä postauksessa vilahtaneen The Art of Urban Sketching -kirjan, joka kertoo siis kaupunkikuvan piirtelystä - ja sehän siis lähti mukaan.

Jonkin verran saa vettä virrata, että minä lähtisin kaupungille piirtelemään, mutta ajattelin aloittaa valokuvien avulla. Ensimmäisten sketsien mallikuvat eivät ole ihan samat kuin aiemman postauksen kuvat, mutta samoissa yhteyksissä räpsästyt: Tate Modern & Shard sekä Imperial War Museum.

Tate & Shard oli ehkä vähän turhan haastava ekaksi sketsiksi etualan vaativan siltatyömaan takia. Enkä ollut pitkään aikaan maalannut vesiväreilläkään. Muistin taas sen, että osaan kyllä hahmottaa pystysuuntaisia pituuksia ja mittasuhteita, mutta vaakasuuntaisia en jotenkaan näe. Sotamuseon kuvassa puolestaan keskityin niin paljon vaakamittoihin, että kupolin pystymitta hieman venähti. Mutta sotamuseossa alkoi oma tyyli jo puskea vähän esiin. Tuo tussin ja vesivärin yhdistelmä on vaan aika kiva.

Taitavia kaupunkikuvan ikuistajia löytyy muun muassa Urban Sketchers -sivustolta sekä The Sketching Backpaper -blogista (tosin viime aikoina jälkimmäisessä on vaan ollut noita lehtiukkeleita, mutta kesällä siellä oli ihania piirtelyitä Berliinistä).