Terkkuja täältä -postikortteja on odotettavissa jatkossakin.
Osallistuin talkoisiin antamalla väliaikaiskodin sovitusnukelle. Olen harkinnut sovitusnuken ostamista jo jonkin aikaa, mutta en ole ollut ihan varma, olisiko mulla sille kuitenkaan käyttöä näillä ompelumäärillä. Vai johtuuko vaateompeluintoni vähyys juuri sovitusnuken puutteesta, tiedä häntä. Nythän se nähdään: saan kokeilla yhteiseloa sovitusnuken kanssa parin vuoden ajan, mikä sopii minulle mainiosti. Ja jos jään kaipaamaan nukkea ystävien paluumuuton ja nuken palautuksen jälkeenkin, niin voin sitten hommata itselleni vastaavanlaisen. Kutsuisin tätä win-win-tilanteeksi.
2 kommenttia:
Näppärää! Itse aina mietin kanssa sovitusnuken tarvetta. Ilmottelepa, miten sen kanssa tuutte juttuun :)
Anna, hienoa että Barbaralle löytyi oman alan töitä, au pairina / sisäkkönä hän ei ehkä ole vahvimmillaan :)
Peppiina, ensimmäinen huomio: jos meinaat hommata sovitusnuken, niin katso että sen selän/miehustan pituus mätsää jotakuinkin omaasi. Tai säädettäväkään ei olis paha. Barbaran selkä on 5 cm lyhyempi kuin minun eli vyötärö on 5 cm ylempänä kuin itselläni, mikä tuo vähän haastetta mekkojen ompeluun.
Lähetä kommentti