30.1.11
Pikku-Iita
Kaverini sai hiljattain kolmannen lapsen. Nimeksi tuli Iita, joten tein hänelle paidan, jossa oli Vaahteramäen Pikku-Iita.
6.1.11
Raitahuivin puolikas
Kuinkas ollakaan, tällaisena talvena kenkäfriikkikin nöyrtyy etsimään ns. kunnollisia talvikenkiä joulun alennusmyynneistä. City-kelpoisia kunnollisia talvikenkiä, tarkennettakoon - huopavuorelliset Kontiot minulta löytyy jo. Hakusessa oli nahkaiset, vähintään nilkkaan yltävät kengät, joissa olisi pitävä ja lämmin pohja. Lämpimähkötkin saisivat olla, mutta sen suhteen ei nyt pidä olla liian kranttu, sillä lisälämpöähän pystyy järjestämään pohjallisilla ja sukilla.
Vaan mitäpä onkaan tarjolla noilla spekseillä: UGGseja, feikki-uggseja ja vaelluskenkiä. Just. UGGsin karvatassut eivät ole meikäläisen ominta juttua, plus että hieman linttaan astuvassa 41-42-koon jalassa ne eivät vaan ole hyvännäköiset. Ja ne vaelluskengät... miulla on jo ne Kontiot. No, mutta löysin kuitenkin vaatimukseni täyttävät jalkineet - aika kitsaalla alennuksella, mutta alennuksesta kuitenkin - prätkäsaappaat. Inhoan prätkiä, mutta prätkäsaappaat ovat ihan jees.
Prätkäsaappaiden vastapainoksi talvipukeutumiseni kaipasi pehmennystä, joten kenkäostosta seuraavana päivänä raivasin tieni tuiskun ja pyryn halki Priimaan. Ostin 3+3 kerää Noron Silk Gardenia, punertavaa väriä numero 84 ja vihertävän harmahtavaa numeroa 319. Tavoitteena siis about itseni pituinen raidallinen kaulaliina.
Nyt on viikko neulomista takana ja kaulaliina puolivälin paremmalla puolella. Tai siis punaista lankaa olisi vielä vaikka huru mykket jäljellä, mutta vihreät kerät ovat toistaiseksi olleet huomattavasti niukempia, joten 319:stä taitaa tulla mitoittava tekijä. Eikä minulla tietysti ole vaakaa, jolla voisin punnita lankamäärät, vaikka eipä sillä, neulottua lankaa nyt tuskin voi vaihtaakaan. Mutta vähän inhottaa, että uutuussävy tarkoittaa sniidumpaa sisältöä.
Vaan kaikesta huolimatta tätä on ollut kivaa, aivotonta, koukuttavaa ja nopeaa neuloa. "Jos vielä pari raitaa, niin näen, miten väri alkaa taittua seuraavaan." Siskoni osasi taitavasti vangita tilanteen Post-It-lapulle.
Vaan mitäpä onkaan tarjolla noilla spekseillä: UGGseja, feikki-uggseja ja vaelluskenkiä. Just. UGGsin karvatassut eivät ole meikäläisen ominta juttua, plus että hieman linttaan astuvassa 41-42-koon jalassa ne eivät vaan ole hyvännäköiset. Ja ne vaelluskengät... miulla on jo ne Kontiot. No, mutta löysin kuitenkin vaatimukseni täyttävät jalkineet - aika kitsaalla alennuksella, mutta alennuksesta kuitenkin - prätkäsaappaat. Inhoan prätkiä, mutta prätkäsaappaat ovat ihan jees.
Prätkäsaappaiden vastapainoksi talvipukeutumiseni kaipasi pehmennystä, joten kenkäostosta seuraavana päivänä raivasin tieni tuiskun ja pyryn halki Priimaan. Ostin 3+3 kerää Noron Silk Gardenia, punertavaa väriä numero 84 ja vihertävän harmahtavaa numeroa 319. Tavoitteena siis about itseni pituinen raidallinen kaulaliina.
Nyt on viikko neulomista takana ja kaulaliina puolivälin paremmalla puolella. Tai siis punaista lankaa olisi vielä vaikka huru mykket jäljellä, mutta vihreät kerät ovat toistaiseksi olleet huomattavasti niukempia, joten 319:stä taitaa tulla mitoittava tekijä. Eikä minulla tietysti ole vaakaa, jolla voisin punnita lankamäärät, vaikka eipä sillä, neulottua lankaa nyt tuskin voi vaihtaakaan. Mutta vähän inhottaa, että uutuussävy tarkoittaa sniidumpaa sisältöä.
Vaan kaikesta huolimatta tätä on ollut kivaa, aivotonta, koukuttavaa ja nopeaa neuloa. "Jos vielä pari raitaa, niin näen, miten väri alkaa taittua seuraavaan." Siskoni osasi taitavasti vangita tilanteen Post-It-lapulle.
29.12.10
Oikeat karkkihelmet
Just tällasta askartelua en ollutkaan aiemmin kokeillut. Sain siskoltani joululahjaksi tee-se-itse-karkkihelmi-setin, jonka askartelin kummityttöni kanssa kaulanauhoiksi.
Helmet kestivät yllättävän hyvin hikisiä sormia ja ne maistuivat ihan syötäviltä, aika lailla samalta kuin ne valmiit karkkihelmet. Mutta se haju - huhhuh! Oli kyllä niin mehevät esanssihatsat, että lähes tulkoon migreeniä pukkas.
Helmet kestivät yllättävän hyvin hikisiä sormia ja ne maistuivat ihan syötäviltä, aika lailla samalta kuin ne valmiit karkkihelmet. Mutta se haju - huhhuh! Oli kyllä niin mehevät esanssihatsat, että lähes tulkoon migreeniä pukkas.
26.12.10
Täydellinen joulumenu
Poimintoja täydellisestä joulumenusta: Makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, herneitä, graavilohta, voita ja saaristolaisleipää. No okei, on siinä perunoita ja porkkanoitakin.
Graavilohta
Rosollia
Sienisalaattia
Lasimestarin silliä
Siika-tartaria
Poro-piparjuuri-tuorejuusto-tahnaa
Saaristolaisleipää
Oikein hapanta ruisleipää
Voita
Porkkanalaatikkoa
Imellettyä perunalaatikkoa
Makaronilaatikkoa
Karjalanpaistia
Pari siivua kinkkua
Herneitä
Luumua
Karpaloita
Kinuskikastiketta
Ja juomaksi snapsia ja olutta. Sitten jossain vaiheessa, kun mahassa olis taas tilaa, haluaisin mussuttaa juustoja, pipareita, hedelmiä ja viiniä.
25.12.10
Pannumyssy
Äidilleni tein yhdeksi lahjan osaksi pannumyssyn. Virkkasin kerällisen vihreää Huopasta isolla virkkuukoukulla jättimäiseksi rastapipoksi, johon olisi mennyt kaksi omaa päätäni.
Ja ei muuta kuin froteepyyhkeen sisään ja kuudenkympin kirjopesuun pyörimään.
No, mutta eihän se siellä juuri mihinkään kutistunut. Pesukoneesta tuli meikäläiselle aavistuksen liian suuri vihreä tonttuhattu, jossa oli jokaisen kavennuksen kohdalla karsea reikä. Ei muuta kuin lankaa käteen ja reikiä paikkaamaan. Ja sen jälkeen huovutusta käsin niin kuumalla vedellä kuin pikkukätöset antoivat myöten.
Ja uusi yritys. 90 asteen pesu pesupussissa.
Tällä kertaa ulos tuli jo oikeamman kokoinen ja tiivis... pipo. Miten onkin niin, että aina kun koittaa virkata pipoa, siitä tulee pannumyssy, mutta kun koittaa virkata pannumyssyä, niin pipoa pukkaa. Koitin karistaa liian pipomaisuuden keltaisella reunuksella. Ja kyllähän se siitä. Ehkäpä teepannu ja pussillinen Théhuoneen ihanaa sencha nro 8:a johdattelee mielikuvia enemmän pannumyssyn kuin pipon puolelle.
Ei nää hommat aina mee niinku Strömsössä. Mutta sinnikkäällä säätämisellä voi päästä kunnialliseen lopputulokseen. Ai niin. Kuvissa esiintyvä piparkakku on vain viaton ohikulkija, jonka tarkoitus oli konkretisoida mittasuhteita. Rauha hänen muistolleen.
Ja ei muuta kuin froteepyyhkeen sisään ja kuudenkympin kirjopesuun pyörimään.
No, mutta eihän se siellä juuri mihinkään kutistunut. Pesukoneesta tuli meikäläiselle aavistuksen liian suuri vihreä tonttuhattu, jossa oli jokaisen kavennuksen kohdalla karsea reikä. Ei muuta kuin lankaa käteen ja reikiä paikkaamaan. Ja sen jälkeen huovutusta käsin niin kuumalla vedellä kuin pikkukätöset antoivat myöten.
Ja uusi yritys. 90 asteen pesu pesupussissa.
Tällä kertaa ulos tuli jo oikeamman kokoinen ja tiivis... pipo. Miten onkin niin, että aina kun koittaa virkata pipoa, siitä tulee pannumyssy, mutta kun koittaa virkata pannumyssyä, niin pipoa pukkaa. Koitin karistaa liian pipomaisuuden keltaisella reunuksella. Ja kyllähän se siitä. Ehkäpä teepannu ja pussillinen Théhuoneen ihanaa sencha nro 8:a johdattelee mielikuvia enemmän pannumyssyn kuin pipon puolelle.
Ei nää hommat aina mee niinku Strömsössä. Mutta sinnikkäällä säätämisellä voi päästä kunnialliseen lopputulokseen. Ai niin. Kuvissa esiintyvä piparkakku on vain viaton ohikulkija, jonka tarkoitus oli konkretisoida mittasuhteita. Rauha hänen muistolleen.
Silkkihansikkaat
Jatketaan joululahjalinjalla: tein floristi-siskolleni kukertavat lapaset Noron Silk Gardenista.
24.12.10
Jänikset maailman kartalle
Kummityttöni sai joululahjaksi M.A. Nummisen levyn Jänikset maailmankartalle sekä tärähtäneen jäniksen.
Vaaleampi Saturnus
Aiemmin tehty tumma koru oli mielessäni, kun pyöräytin pukinkonttiin vaaleamman version samantyylisestä kaulanauhasta. Kivet fluoriittia, muut osat hopeaa. Kivet ovat toki oikeasti kirkkaammat ja heleämmät, mutta tää talvipäivän seisaus ei ihan ole puolellani näissä kuvaushommeleissa.
19.12.10
Prinsessasynttärit
Vanhemman kummityttöni synttäreitä vietettiin hieman etuajassa jo tänään. Päivänsankari on tällä hetkellä pahimmassa prinsessaiässä, joten lahjakin oli sen mukainen: kultainen kruunu ja vaaleanpunainen tyllihame.
Hameessa on niin monta kerrosta tylliä, että se päällä on varmasti hankala istua. Kruunu on virkattu Novitan kultaisesta langasta, joka kanssa kuljetin koko matkan ohutta kuparilankaa kruunua jämäköittämään - kiitos ideasta kuuluu syksyllä käydylle korukurssille.
6.12.10
Nyt eikä viidestoista päivä
Ooh, neljän päivän ihana pidennetty itsenäisyyspäivävapaa alla. Asetin itselleni itsenäisyyspäivän tavoitteeksi joulukortit.
Miulla oli olevinaan selvät suunnitelmat: Mustaa pahvia, äidiltä pöllittyä lumisen näköistä kirpparitapettia, Martha Stewart Holiday -rei'ittäjä ja kaksipuolista teippiä. Kone ökähti siinä vaiheessa, kun huomasin tapetin olevan liian paksua Martha Stewartin hampaille.
Seurasi täydellinen luovuusstoppi. Hahmottelin jo ärsyynnyksissäni kultaisella/keltaisella tussilla lumihankeen kirjoitettua jouluntoivotusta. Kaikki eivät ehkä ymmärtäisi ottaa tätä vitsinä.
Onneksi olin saanut kaverini sukulaisen jäämistöistä kauniita selluloosakakkupapereita. Kakkupaperit olivat jo aika hapertuneita ja vähän tunkkaisia, mutta aivan mainioita joulukorttien lumitähdiksi. Haurauden vuoksi paperien leikkaaminen ja kiinnitys oli hieman haasteellista, mutta juokseva bostikki hoiti homman.
Ja siis kyseessähän on aito vintage-paperi, ei mikään skräppäyskauppojen muka-vintage.
Kerrankin voin postittaa joulukortit ennen viidettätoista päivää.
Miulla oli olevinaan selvät suunnitelmat: Mustaa pahvia, äidiltä pöllittyä lumisen näköistä kirpparitapettia, Martha Stewart Holiday -rei'ittäjä ja kaksipuolista teippiä. Kone ökähti siinä vaiheessa, kun huomasin tapetin olevan liian paksua Martha Stewartin hampaille.
Seurasi täydellinen luovuusstoppi. Hahmottelin jo ärsyynnyksissäni kultaisella/keltaisella tussilla lumihankeen kirjoitettua jouluntoivotusta. Kaikki eivät ehkä ymmärtäisi ottaa tätä vitsinä.
Onneksi olin saanut kaverini sukulaisen jäämistöistä kauniita selluloosakakkupapereita. Kakkupaperit olivat jo aika hapertuneita ja vähän tunkkaisia, mutta aivan mainioita joulukorttien lumitähdiksi. Haurauden vuoksi paperien leikkaaminen ja kiinnitys oli hieman haasteellista, mutta juokseva bostikki hoiti homman.
Ja siis kyseessähän on aito vintage-paperi, ei mikään skräppäyskauppojen muka-vintage.
Kerrankin voin postittaa joulukortit ennen viidettätoista päivää.
4.12.10
Kasariheviä
Pikkujouluissa minulla oli hirveä tupeerattu otsatukkaheitto, hyvä jos ovista mahduin kulkemaan. Tai siis tupeerattu kuontalo oli vasta toissijainen kampausvaihtoehto ja oikeastaan lyhyistä hiuksista aiheutuneen pakon sanelema. Silloin oikealla 80-luvullahan minulla oli tietysti pitkät suorat hiukset muuten ja sen lisäksi lyhyt, permanentattu otsatukka. I-ha-naa. Ja otsatukkapermis on nimittäin sellaista aitoa kasaria, jota nämä nykypäivän wanna-be-kasari-style-hipsterit eivät ole vielä uskaltaneet kierrättää tähän päivään. Sitä odottaessa.
Vaikka 80-luvun muotia mollataan, niin onhan 80-luvulla tehty paljon hyvääkin (minun lisäkseni). Tässä minun mielestäni 80-luvun populaarikulttuurin paras anti:
Paras action-sarja: MacGyver (ti-ti-ti-ti-ti-ti-tiii ti-ti-tiii...)
Paras draamasarja: Paluu Eedeniin (sain just äidiltäni kyseisen dvd-boxin)
Paras Suomen Euroviisu: Vicky Rostin Sata salamaa (pakkohan se oli laulaa pikkujoulu-karaokessa)
Paras balladi: Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart (tää on miun salainen nolosuosikkibiisi)
Paras leffa: Beaches (tätä metsästin pitkään dvd:llä, enkä oo muistanut vieläkään katsoa)
Paras artisti: Michael Jackson (80-luvulla se teki oikeesti hyvää musaa, 90-luvulla se alkoi sit pimahdella)
Näissä ei käy kiistäminen, eihän? Mikä on sinusta parasta 80-lukua?
Tämän postauksen kuvat ovat kasarihevilahjoja kavereiden lapsille.
14.11.10
7.11.10
Korvapuustit
Korvapuustit on parhaita!
En leivo pullaa juuri koskaan, mutta nyt vaan oli pakko.
Ohje on ihan vaan peruspullan ohje, ei mitään kikkoja.
Korvapuustien leikkaamista en oikein osaa, mutta haitannekko tuo.
Raesokerista en tykkää (eikä meillä ollut sitä), joten jätin sen pois.
Osa näistä näyttää vähän norsuilta, mutta hyviä ne oli silti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)