Pikkujouluissa minulla oli hirveä tupeerattu otsatukkaheitto, hyvä jos ovista mahduin kulkemaan. Tai siis tupeerattu kuontalo oli vasta toissijainen kampausvaihtoehto ja oikeastaan lyhyistä hiuksista aiheutuneen pakon sanelema. Silloin oikealla 80-luvullahan minulla oli tietysti pitkät suorat hiukset muuten ja sen lisäksi lyhyt, permanentattu otsatukka. I-ha-naa. Ja otsatukkapermis on nimittäin sellaista aitoa kasaria, jota nämä nykypäivän wanna-be-kasari-style-hipsterit eivät ole vielä uskaltaneet kierrättää tähän päivään. Sitä odottaessa.
Vaikka 80-luvun muotia mollataan, niin onhan 80-luvulla tehty paljon hyvääkin (minun lisäkseni). Tässä minun mielestäni 80-luvun populaarikulttuurin paras anti:
Paras action-sarja: MacGyver (ti-ti-ti-ti-ti-ti-tiii ti-ti-tiii...)
Paras draamasarja: Paluu Eedeniin (sain just äidiltäni kyseisen dvd-boxin)
Paras Suomen Euroviisu: Vicky Rostin Sata salamaa (pakkohan se oli laulaa pikkujoulu-karaokessa)
Paras balladi: Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart (tää on miun salainen nolosuosikkibiisi)
Paras leffa: Beaches (tätä metsästin pitkään dvd:llä, enkä oo muistanut vieläkään katsoa)
Paras artisti: Michael Jackson (80-luvulla se teki oikeesti hyvää musaa, 90-luvulla se alkoi sit pimahdella)
Näissä ei käy kiistäminen, eihän? Mikä on sinusta parasta 80-lukua?
Tämän postauksen kuvat ovat kasarihevilahjoja kavereiden lapsille.
2 kommenttia:
Otsatukkapermiksessä oli kyllä taikaa.
Totta turiset, siskoseni.
Lähetä kommentti