Ja ei muuta kuin froteepyyhkeen sisään ja kuudenkympin kirjopesuun pyörimään.
No, mutta eihän se siellä juuri mihinkään kutistunut. Pesukoneesta tuli meikäläiselle aavistuksen liian suuri vihreä tonttuhattu, jossa oli jokaisen kavennuksen kohdalla karsea reikä. Ei muuta kuin lankaa käteen ja reikiä paikkaamaan. Ja sen jälkeen huovutusta käsin niin kuumalla vedellä kuin pikkukätöset antoivat myöten.
Ja uusi yritys. 90 asteen pesu pesupussissa.
Tällä kertaa ulos tuli jo oikeamman kokoinen ja tiivis... pipo. Miten onkin niin, että aina kun koittaa virkata pipoa, siitä tulee pannumyssy, mutta kun koittaa virkata pannumyssyä, niin pipoa pukkaa. Koitin karistaa liian pipomaisuuden keltaisella reunuksella. Ja kyllähän se siitä. Ehkäpä teepannu ja pussillinen Théhuoneen ihanaa sencha nro 8:a johdattelee mielikuvia enemmän pannumyssyn kuin pipon puolelle.
Ei nää hommat aina mee niinku Strömsössä. Mutta sinnikkäällä säätämisellä voi päästä kunnialliseen lopputulokseen. Ai niin. Kuvissa esiintyvä piparkakku on vain viaton ohikulkija, jonka tarkoitus oli konkretisoida mittasuhteita. Rauha hänen muistolleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti