Mukana kurssille piti tuoda kananmunia, lasipurkkeja, pellavaöljyä, tislattua vettä, 6- ja 8-koon suippokärkiset siveltimet, lasilevy tai posliinilautanen, öljyvärimaalauksesta tuttu sekoitusveitsi ja lasipullo. Muu rekvisiitta tuli kurssin puolesta.
Käytimme pohjana MDF-levyä. Ope oli tehnyt esivalmisteluja sen verran, että hän oli sivellyt levyn pariin kertaan liivatteella.
Liivate oli kuulemma ihan tavallisista liivatelehdistä tehtyä.
Ensimmäinen tehtävämme oli pohjustaa levy. Teimme sitä varten itse gessoa. Opettajamme ei suosi valmiin gesson käyttöä, ero itse tehtyyn on kuulemma samanlainen kuin einesruuan ja gourmet-aterian ero.
Pohjusteeseen tarvitaan sinkkivalkoista jauhetta ja liitujauhetta.
Kumpaakin jauhetta annostellaan yhtä paljon sekoituslevyn/-lautasen päälle.
Ja sitten jauheet sekoitetaan kuiviltaan. Mahdolliset paakut rikotaan.
Jauhekasaan lusikoidaan muutama lusikallinen jänisliimaa, ja taas sekoitetaan.
Ai mitä on jänisliima? No, jäniksestä keitettyä ja kuivatettua "liemivalmistetta".
70 g jänisliimaa liotetaan litraan lämmintä vettä. Mikäli jänisliimaseos pääsee jäähtymään, niin sen saa uudestaan juoksevaksi lämmittämällä (ei keittämällä) vesihauteessa.
Pohjusteeseen voi laittaa vähän pellavaöljyäkin (1/4 jänisliiman määrästä). Lopulta jauhe-liimaseoksen tulee olla yhtä juoksevaa kuin kerma.
Pohjustetta sivellään levellä sudilla 2-4 kerrosta MDF-levyn päälle.
Pohjusteen täytyy antaa kuivua noin tunnin-parin verran. Pohjustetun levyn kuivuessa on toki yhtä jos toista tekemistä. Ensinnäkin tempera-emulsio:
Emulsioon tarvitaan kananmunan keltuainen. Kaikki valkuainen olisi hyvä saada pois, siksi kuivasimme keltuaista talouspaperin päällä.
Kuivailtu keltuainen holautetaan lasipulloon. Ja perään keltuaisen verran pellavaöljyä ja kahden keltuaisen verran tislattua vettä. Ai mistä tietää keltuaisen tilavuuden? No, kananmunan kuoren puolikas on riittävän hyvä mitta.
Tämä emulsio (joka muuten näyttää ihan samalta mitä tuo pullon etiketti sanoo, siis ananas-kookos-smoothielta) on siis temperamaalauksessa maalin ohennetta. Se säilyy lasipullossa jääkaapissa vajaan kuukauden.
Jahas, ja vielä tarvitaan värejä.
Värit sotketaan pigmenttijauheista, joita saadaan maasta, kotiloista, humuksesta, metalleista - tosin ei ehkä ihan näillä leveysasteilla.
Pigmentit sotketaan tislatun veden kanssa taikinaksi. Taikinanokare pudotetaan lasipurkkiin, ja perään tipautetaan vielä muutama tippa vettä. Siellä se pigmenttitahna sitten voi möllöttää vaikka useamman kuukauden.
Ookoo, valmistelut olivat jotakuinkin tässä. Sitten vaan käyttämään värejä ja maalaamaan. Tässä kohtaa olin jo niin tohkeissani, etten muistanut enää kuvata. Mutta siis sitä pigmenttitahnaa otetaan ihan miniminipikkuinen nokare, ja se sotketaan kananmunaemulsion kanssa levyn taikka lautasen päällä sellaiseksi kevytmaidon tai kulutusmaidon paksuiseksi litkuksi. Ja sitten vaan sivellään pohjustetulle levylle.
Pohjamaalikerros tehtdään "negatiivina" eli vastaväreillä. Toisin sanoen ne kohdat, jotka halutaan työssä ihonväiseksi, pohjamaalattiinkin vihreällä terra verdellä. Tämän pidemmäs en kuudessa tunnissa ehtinyt, mutta toisella kerralla ruvetaan sitten lisäämään okran ja ruskean sävyisiä kerroksia vihreän naaman päälle - siitä se maalaus sitten kerros kerrokselta rakentuu.
Mitkäs on fiilikset ekan päivän jälkeen? No aika kivat. Ensimmäinen pohjamaalikerros on aivan uskomattoman kaunis pohjustetun levyn päällä. Lopputuloksessa on vesivärin kuulautta ja öljyvärin rakennetta ja kiiltoa. Kärsivällisyyttä tämä tulee vaatimaan, joten tiedän jo nyt, että tästä ei tule minulle mitään vakkariharrastusta - mutta kokemuksiahan tässä ollaankin hakemassa.
Jatkuu ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti