Ruista ranteeseen

Muutama viikko sitten sain Lauralta ruisleivän juuren ja oppeja, kuinka ruisleipää leivotaan. Männä viikonloppuna kokeilin sitten ihan itse. Nam. On ihan mahdollista, että en halua ikinä enää mitään kaupan leipiä syödäkään - tästä tuli niiiiin taivaallista. Ja lopun viimein touhu oli aika helppoa, vaikka toki valmistelut piti aloittaa hyvissä ajoin.

Laitoin kuivatun juuren tekeytymään keskiviikkona, ja leivoin leivät perjantaina. Tuli just hyvä happamuus. Tiedän, että blogilla on lukijoita Etelä-Karjalassa, joten sen vuoksi on järkeä vähän mainostaakin: ostin Lehtolan Luomutilan täysjyväruisjauhot syyslomareissulla Karjalan Portin suoramyyntituvasta, ja voi vitsi miten hyvää tavaraa! Sinne kaikki shoppailemaan lähiluomua, jos vaan suinkin ootte niillä nurkilla liikenteessä.

Pyhitin yhden kulhon ja kauhan ihan tätä touhua varten. Siinä saa juuri kuivua ja tekeytyä - ja eipähän tarvii tiskata. Tässä samalla tuli pari myyttiä murrettua (ja täräytettyä urbaani mieli takaisin luontoon):

1) Ruisleipätaikinaa ei tarvitse vaivata paljoa, joten sitä varten ei tarvita monitoimikonetta (ihan niin kuin niillä olis sata vuotta sitten ollut mitään Kitchen Aideja)

2) Juurta ei tarvitse pakastaa, vaan sen voi kuivata (eihän niillä silloin pakastimiakaan ollut)