Mitähän näistä suomalaisista lifestyle-ohjelmista oikein pitäis sanoa? Ei nyt ihan itketä mutta aikamoista myötähäpeetä ne kyllä aiheuttaa.
Ratulassa on minusta yritetty olla vähän niin kuin Strömsössä, mutta ainakin Ratulan askartelupaskartelut ovat ihan yhtä noloja kuin Retrossa. On vähän vaikea arvioida, onko Ratula kieli poskessa vai tosissaan tehty. Ainakin siinä selitetään ja sössötetään ihan liikaa, ja ne kehyskertomukset ovat toistaiseksi olleet aivan hanurista: Laura Malmivaara vaeltaa haaveilevana ja seesteisenä kiskoen vauvansänkyä kärryissä, ja Veeti Kallio tallustaa kulkurimaisesti iloiten hylätystä mutta kuitenkin melko bränikännäköisestä pölynimurin suuttimesta, jonka hän ihan sattumalta löytää ojasta. Ei hyvää päivää. Annan Ratulalle tänään vielä yhden mahdollisuuden.
Toinen myötähäpeily on uudistunut Inno. Ne Mikon ja Jaanan puhuvat päät ja tekaistut puhelinkeskustelukohtaukset - aargh! Tykkäsin Markon Innossa siitä, että siinä koitettiin vähän kartottaa asiakkaan tyyliä ja mieltymyksiä kuvilla, kauppavierailuilla ja kurkkaamalla muihin huoneisiin. Mutta tässä uudessa Innossa asiakas sivuutetaan aika nopeasti ja valtaosa kuvausmatskusta on sitä, kun Jaana nyökyttelee "joo, joo, kyl tää beige on sit niin persoonallinen ja rohkee väri, ja must me onnistuttii tosi ihanasti". Mutta uuden Innon hyväksi puoleksi täytyy sanoa, että näiden kolmen jakson aikana suunta on muuttunut paremmaksi koko ajan. Tässä vikassa jaksossa lopputuloksissa oli jo jopa jotain ammattimaisuutta ja persoonallisuutta. Ja ehkä hiukan tahattomasti: tuppeensahatusta laudasta tehty sohvapöytä :D
Ehkä tällasen negistelijän ei pitäis katoa tollasia ohjelmia. Tai ehkä oon vaan ärsyyntynyt, kun omat viimeaikaiset kokemukset kodin sisustamisesta ja tuunailuista eivät ole ihan yhtä idyllisiä kuin noissa ohjelmissa. Meikäläisen oman elämän lifestyle-ohjelmassa kasataan Ikean vaatekomeroa ja kiroillaan, miksi saranapussissa on kolme saranaa, kun peiliovi kuitenkin tarvitsee neljä saranaa. Porataan 35 vuotta vanhalla tehottomalla iskuporakoneella ja todetaan, että kyllä meidän pitää sittenkin investoida omaan poravasaraan. Sadatellaan, missä täällä oikein on lähin auki oleva Singer-huolto, kun ompelukoneliikkeiden nettisivut ovat niin alkeellisia. Mutta kyllä lopputuloksetkin ovat sitten lopun viimein olleet ihan hyviä ja niistä on saanut iloita. Ja ehkä noita suomalaisia lifestyle-ohjelmia ei vaan oo suunnattu tällaselle, jonka mielestä Pat ja Mat on paras lifestyle-ohjelma ikinä.
17 kommenttia:
:D Kiitos Katri!!!Vatsalihas treeni tuli vedettyä sitten koneen ääressä! Mutta totta puhut tuosta Innosta...mie en enää meinaa edes katsoa sitä. Ja kaiken lisäksi raivostuttaa katsoa sitä jätkää kun se on selvästi vetäny piristäviä muutaman liikaa ennen joka kuvaus sessiota ja kaikki tuntuu olevan ihanaa ja sopivaa ja jee jee!Ei kaikki voi olla ihmisellä niin hyvin!!!
hupsis-ukkelit on parhaita! Etenkin ohjelman musa on aivan loistava
Pat ja Mat <3
Osuit kyllä niin naulan kantaan! :D
Päivänä, jolloin kaikki ärsyttää, on hyvä lukea, että joku muukin ärsyyntyy yltiöpositiivisuudesta!
Miksei sisustusohjelmissa näytetä niitä pätkiä, kun tapetti menee vinoon ja lista sahataan liian lyhyeksi. Miksei kukaan kiroile? Toki tuo saattaisia rikkoa sunnuntaiaamun harmoniaa, jos Remontti-Reiska päräyttäisi ärräpäisen huomenen...
Ainoa ohjelma, jossa seesteisyys ja positiivisuus on sallittua on juurikin Strömsö.
Silja, Inno saa miulta vielä ainakin muutaman mahiksen. Minuu ei varsinaisesti haittaa sellanen pirteys, mut jos se on sellasta liian teennäistä ja hidastempoista siirappia, niin nounou.
Jules, aina kun minulla on sellainen fiilis, että kohta menee näpertelyt mönkään, niin yleensä saman tien alkaa hupsis-musa soida päässä.
Jatta, I <3 Pat&Mat 2!!!
ps, noi pieleen menneet pätkät olis aivan loistava idea sisustusohjelmiin! Vaikka ees ihan pienissä pätkissä. Vähän samaan tapaan kuin Kummelissa oli lopussa niitä ottoja, joissa tyypit rupes nauramaan kesken kaiken.
Kannatan kommenttejasi Ratulasta - oon kattellut alkujaksot kun haluaisin että se onnistuis, kun lähtökohdat on niin hyvät, mutta... viimeks ainakin kun Anu tuunasi pyöräilykypärästä vieläkin kamalamman version olin ihan että justjoo enkä melkein pystynyt katsomaan.... Strömsö rules, muut tulee kaukaa perästä!
Siis niin asiaa :)
Mua ei kans ratulat oikein sytyttänyt, positiivisuus on hienoa ja toivottavaakin..mutta teennäisyys ei. Sitä teennäisyyttähän Ratulassa riitti. Ja jotenkin olis ollu kiva saada jotain uusia ideoitakin... plääh. Täällä kotiäitinä kun pienetkin asiat tulevat suuriksi niin nimenomaan nämä suomalaisten laifstaili ohjelmien surkuus on surettanut. Onneksi ei siis kovin suuria murheita täällä :))
Ja joo pieleenmenneet askartelut ja sisustusmokat ruutuun vaan, tuntuisi niin kotoisalta katsella sellaisia :)). Tai sellainen osio kun asiakas tulee muutoskohteeseen ja sanoo että tää on ihan hanurista. Sellanen jakso muuten tuli kerran jossain ohjelmassa, mikäs se ny oli..äh en edes muista mutta suomalainen eniveis. Kotiäidin muistikin vähän pätkii...
Tinde, Puuhastelijat
Niina, se pyöräilykypärä oli niin pimee, että oikein sanattomaksi veti. Vähän sama kuin Retrossa ne kerran koristeli alunperin hemmetin tyylikkään MacBook-läppärin muuovisotilailla, "jotta siitä tulis hienompi".
Tinde, naulan kantaan, siis asiathan on melko hyvin, jos kotimaiset lifestyle-ohjelmat pistää surkuttamaan. Mutta on ne silti surkuttelunsa ansainnut.
Oon kyllä samaa mieltä noiden ohjelmien teennäisyydestä! Herran jestas se "me kyllä onnistuttiin hyvin" jutustelu innon lopussa... Mutta en mä silti sano ettenkö koskaan katsoisi noita. Kuten töissäkin sanoin, jos sanon etten varmasti tee jotain ikinä, niin seuraavana päivänä oon jo tekemässä!
Hei mutta Ratulan viime jaksohan oli loistava! Duudsonit pistivät koko liibalaabaa kuus-nolla. Putosin sohvalta siinä vaiheessa kun Jarppi totesi, että "täähän on kuin pornofilmistä". Ihan kiva idea Ratulassa, mutta kun ei vaan toimi.
Laura, koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", niinhän se on.
Saija, joo, Duudsonit oli hulvattomia! Ne kaiken maailman "virkavalta saapuu tsekkaamaan räjäyksen jäljet" -kohtaukset oli ihan haitarista, mutta Duudsonien läpät oli just asiaa.
Samaa mieltä kanssasi!
Ja tunnustusta tarjolla blogissani tämänkin hyvän kirjoituksen vuoksi!
-Piia
Mun mielestä se pyöräilykypärä oli just hieno. Mä tykkään Anun tyylistä.
Anonyymi, hieno juttu. Minuun taas puree enempi sellanen suoraviivaisuus.
Samat aatokset noista ohjelmista. Ratulasta oli itselläni suuret odotukset, vaikka jo etukäteen jossain sanottiin, että suomalainen Strömsö-versio ei vaan toimi. Sitkeästi kuitenkin katson Ratulaa aina tilaisuuden tullen :)
Ja Inno ei enää innosta. Jotenkin niin teennäistä ja sisustus tuntuu joskus jäävän sivuseikaksi, kun suunnittelijat taputtelevat toisiaan olkapäälle "tosi hyvin onnistuttiin taas". Aikaisemmin Innossa mielestäni näytettiin enemmän sitä tuotteiden valintaa ja asiakastakin näkyi ehkä enemmän. Markolla oli yleensä myös aina joku yllätys, joka paljastui katsojillekin vasta, kun valmista sisustusta näytettiin.
Minä jo luulin, että se on "tämä ikä" kun tuommoiset Innot ja Ratulat ei enää sisällöllisestikään iske. Kun lifestyleä tulee tuutin täydeltä ja joka kanavalta, on mielestäni katselijalla oikeus vaatia uusiin ohjelmiin parempaa ja monipuolisempaa sisältöä. Tai sitten tehdä kuten minä; ketella niiden tilalta vanhoja nauhoituksia, Wallandereita ja Beckejä...
Mari, en oo jaksanut katsoa koknaista Ratulajaksoa sitten alkuperäisen postaukseni, ja olisin ihmeissäni, mikäli sitä jatketaan usamman tuotantokauden verran.
Tuija, totta turiset, vanhoissa on usein vara parempi. Ja onneks vanhoja sarjoja alkaa tulla dvd:llekin ihan kivasti, mikäli vhs:t on jo katsottu poikki :)
Lähetä kommentti