Eilisissä ristiäisissä miusta tuli Elsan kummi. Vaikka oon aiempien kummilasten kohdalla ollut aika pitkälti lusikkavastainen (ne on niin tylsiä), niin nyt päätin kummipäissäni tehdä oman variaationi kummilusikasta.
Katkaisin pienen hopealusikan varren, sahasin kuppiin sydämen ja tein siitä riipuksen. Porasin reiän ja hinkutin hiomapaprulla säihkyvän mattapintaiseksi. Juoksin puoli kaupunkia sopivan ketjun perässä.
Ton rasian kanssa touhu meni jo ehkä hiukan överiksi... :)
11 kommenttia:
Ihana <3
Tää on kyllä taas niin upea.
Nätti on, ja tulee varmasti kummilapsella parempaan käyttöön kuin se perinteinen lusikka. :)
Hieno! Tämä lusikka ei taatusti jää mihinkään kaappiin homehtumaan :)
Kiitokset kommenteista!
Jaana, voisin jopa itsekin pitää heikolla söpöstely hetkellä tuota :)
Jatta, tässä harjoitellaan ;)
Vilma, toivon niin. Tosin eräs tuttavani söi opiskeluaikana muronsa kummi- ja rippilahjahopioilla (kun oli jostain kuullut, että niitä pitää käyttää säännöllisesti, jottei ne tummu) - se oli ehkä ihan hyvä käyttötarkoitus.
PaulaL, toivon niin. Aune sai kummiltaan about samankokoisen Kalevala korun hopeisen riipuksen. Että kyllä on tytöillä bling-blingiä sit kun lähtevät baanalle!
Ihana kummilusikka, sulta se käy!
Kiitos AnniP! Toi kuperan lusikan sahaaminen on kyllä aina yhtä jänskää, tuntuu ettei saha tottele yhtään.
Ihana ja ne bodyt myös. Miksen mä osaa?
Laura, kyllä sie osaat! Toi lusikka oli itse asiassa yllättävän helppo tehdä.
Uusi kommentaattori, mutta lukija jo jonkin ajan takaa, kyselee että millä saat noin kauniin reiän tehtyä lusikkaan? On tosi tosi tosi hienoja kaikki tekeleesi. Ja kiitos seulaoppaasta! Ehkä joskus tässä intoudun, kun tulee raja vastaan pelkällä kontaktimuovilla painamisessa. Jatkathan samaan malliin! :)
Pipu, porasin ensin aloitusreiän ihan tavallisella poranterällä. Sitten pujotin lehtisahan terän reiästä läpi (ja siis vasta sitten sahaan kiinni). Ja sitten vaan sahaamaan :)
Lähetä kommentti