5. Painaminen

Kaiken tämän neljän osan mittaisen alkulöpinän tähtäin on ollut siinä itsessään eli kankaan painamisessa. Tämä postaus koittaa valottaa, mitä kaikkea itse painamisprosessiin liittyy, toisin sanoen mitä tapahtuu, kun kangas ja painokuvio on valittu ja välineet on tanassa odottamassa tositoimiin pääsyä.

Valmistelut

Valmisteluista työläin on varmastikin sabluunan leikkely. Kuten aiemmissa postauksissa olenkin selostanut, teen yleensä niin, että bongaan jonkin sopivan kuvan, vetäisen sen grayscale-kuvaksi ja täräytän kontrastinupit melko lailla kaakkoon. Sitten printtaan kuvan normipaprulle, ja piirrän kuvan lyijykynällä litoposterille. Sitten nihrustan pois leikattavat osat kirurgin veitsellä.

Alkuperäisen kuvan ja grayscale-printin mukaan litoposterille hahmoteltu painokuva

Osittain leikelty sabluuna

Kokonaan leikelty sabluuna

Uskon vahvistusta: sabluunan mallausta kankaan päälle

Itse painamistapahtuman aloitan yleensä sillä, että levittelen sopivan määrän sanomalehtiä lattian suojaksi. Haen talouspaperin käden ulottuville ja haalin muutaman ylimääräisen mainoslehden myös lähettyville, sillä ei koskaan tiedä, milloin joutuu pitämään luovaa taukoa olosuhteiden pakosta.

Seuraavana tsekkaan, että painettavat kankaat ovat varmasti sileät. Jos eivät ole, silitän ne, ja lopuksi laitan mainoslehdyköitä painettavien paitojen sisään, jottei painatus vahingossakaan mene esim. paidan rintamuksesta läpi selkään asti. Sitten on yleensä vuorossa väritsekki: onhan kaikkia tarvittavia värejä valmiiksi sekoitettuna ja tarpeeksi. Tämän jälkeen levittelen painettavat kankaat/paidat/tms jonkinmoiseen painojärjestykseen sanomalehtien päälle. Viimeisenä kiinnitän sabluunan seulan pohjaan maalarin teipillä, litoposterin kiiltävä puoli seulaa kohti.

Silitettyä kangasta, suojattuja paitoja

Litoposterin kiiltävä puoli seulaa vasten

Sabluuna kiinnitetään seulaan esim. maalarinteipillä

Levittelyn riemua

Painaminen

Aloitan painamisen yleensä jostain harjoitustilkusta, sillä ensimmäinen painatus menee helposti hieman pieleen, kun väri ei ole tarttunut koko seulaan. Harjoitustilkun painan samalla värillä kuin varsinaisen työnkin. Mikäli teen samasta kuviosta useamman värivariaation, aloitan vaaleimmalla painovärillä ja siirryn aina tummempaan ja tummempaan. En yleensäkään pese seulaa värinvaihtojen välillä, sillä pieni värinvaihtoshiftaus on yleensä aika hauskakin tehokeino kuviossa.

Asettelen seulan sopivaan kohtaan painettavaa kangasta. Esimerkiksi t-paidoissa suuntaa kannattaa hakea kaula-aukosta, jotta painokuvion saa osumaan haluamaansa kohtaan. Tämän jälkeen lorautan maalia sabluunan reikien yläpuolelle niin, että maalivana ulottuu koko kuvion leveydelle. Tämän jälkeen vetäisen lastalla napakasti painaen ylhäältä alas ja tämän jälkeen alhaalta ylös, jotta maali tunkeutuu tasaisesti sabluunan reikiin. Toisinaan vetäisen vielä kolmannen vedon maalin kanssa, mutta liiaksi ei kannata jäädä nysväämään, jottei maalia tule kuvioon liikaa ja jottei painokuvion yksityiskohdat kärsi.

Loraus maalia sabluunan yläosaan

Lastanveto ylhäältä...

...alas...

...ja takaisin ylös

...ja bueno.

Seuraavana lasken lastan lepäämään mainoslehtisten päälle, ja nostan sabluunan kankaalta pois siirtääkseni sen seuraavan kohteen päälle. Tässä vaiheessa on nopean tilannekatsauksen aika: Oliko maalia sopivasti (ts. näyttääkö mallitilkun kuva liian runsaalta tai puutteelliselta)? Tarvitaanko vielä yksi lastanveto? Onko seulan asemoimisessa justeeraamisen tarvetta, eli tuliko kuva siihen kohtaan kuin ensin ajattelin? Jos välitsekki ei anna aihetta suurempiin muutoksiin, niin ei muuta kuin ettepäin!

Seula ylös

Ja uutta putkeen!

Seuraavilla kerroilla sabluuna olisi saatava osumaan kerralla kohdalleen, sillä seulan pinnassa oleva maali voi tarttua ikävästi kankaan pintaan seulan sijantia säädettäessä. Toisella tai viimeistään kolmannella painokerralla ajankohtaiseksi tulee varmastikin värin lisääminen seulalle. Ennen kuin lisäät väriä, niin tsekkaapa lastan kumilärpäke, josko sinne olisi kertynyt jotain ylimääräistä, minkä saisi niistettyä takaisin seulalle ja sitä kautta kuvioon. Esim. muovilusikan varsi on hyvä tällaiseen "lastan nuolemiseen". Toki väriäkin kannattaa lisätä, kun siltä tuntuu, mutta jokaisen painatuksen jälkeen se tuskin on tarpeen varsinkaan pienemmissä kuvioissa.


Sitten varoitus: Jos olet kerran nostanut seulan pois painatuksen jäljiltä, niin älä yritä saada osumaan sitä samaan kohtaan "parannellaksesi" lopputulosta - ellet ole käyttänyt jotain todella hyviä ja eksakteja kohdennusmerkkejä jo ensimmäisellä painamiskerralla.

Loppuaskareet

Kun homma on hoidettu kotiin, on loppuaskareiden aika. Tärkein niistä on ehdottomasti välineiden puhdistus. Itse hoitelen seulan yleensä ensimmäisenä, sillä se on mielestäni kriittisin työkalu. Ensin poistan sabluunan - joko varovaisesti (mikäli haluan säästää sabluunan jatkokäyttöä varten) tai tarvittaessa hieman kovakouraisemmin. Mikäli et vahvistanut sabluunaa alunperinkään kontaktimuovilla, ei ehkä kannata elätellä liian suuria toiveita siitä, että sabluunan saisi irti kokonaisena. Pessimisti ei pety tässäkään asiassa :) mutta toki iloisiakin yllätyksiä tapahtuu.

Sabluunan irrotus seulasta

Sabluunan irrotuksen jälkeen pesen seulan lämpimällä vedellä ja tarvittaessa miedolla käsitiskiaineliuoksella. Seula kannattaa ehdottomasti pestä kummaltakin puolen. Asetan seulan yleensä kylppäriin seinää vasten kuivumaan. Seuraavana vuorossa on yleensä lasta, jonka viimeinenkin kolo kannattaa puhdistaa. Erityisesti lastan kumilärpykän kiinnitykseen voi jäädä helpostikin maalia, joka voi seuraavilla painokerroilla aiheuttaa ikäviä ylläreitä.

Heti pesu-urakan jälkeen tarkistan vielä, että maalipurkkien kannet ovat varmasti hyvin kiinni, ja samalla purkit voi aika luonnollisesti siirtää paremmille säilytysmaille. Mikäli mahdollista, jätän painatukset kuivumaan lattialle omille paikoilleen. Tosin jos olen urakoinut illalla ja odotettavissa on yöjuoksuja tai vastaavaa, koitan nostella tuotoksiani hiukan syrjemmälle (sillä normaali painopaikkani sijaitsee luonnollisesti kulkureitillä makuuhuoneesta vessaan).

Viimeisin silaus koko urakalle on painokuvien kiinnittäminen. Käyttämäni värit ovat lämpökiinnitteisiä, joten kiinnitän värit silitysraudalla yleensä painamista seuraavana päivänä. Silitän tuotokseni yleensä kahteen kertaan, kummallakin kerralla noin minuutin verran silitysliinan läpi raudan kuumimmalla mahdollisella säädöllä. Silitettäessä painokuviosta haihtuu yleensä hiukan epämiellyttävä haju, joten migreenivaaran edessä ei kannata ryhtyä kiinnityspuuhiin.

Painotouhuissa on hyvä käyttää jotain ihan varta vasten tarkoitukseen dedikoitua silitysliinaa. Tein nimittäin kerran koti-kotona ystävälleni t-paidan Korvenkylän Rytmimunat (kuvitteellinen bändimme) -painatuksella. Kiinnitin värin hieman liian tuoreeltaan, ja se jätti jälkiä silitysliinaan. Hieman myöhemmin äitini prässäsi vaaleita kesähousujaan, eikä varmaan tarvitse enää kertoa, mitä äitini valkoisten housujen reidessä sen jälkeen luki...

Kunnollisen kiinnittämisen jälkeen painatus kestää ihan normaalia konepesua. Itse pesen kuviolliset tekstiilit 40 asteessa, mutta värivalmistajat lupaavat usein jopa 60 asteen pesunkestävyyttä.