28.12.08

5. Painaminen

Kaiken tämän neljän osan mittaisen alkulöpinän tähtäin on ollut siinä itsessään eli kankaan painamisessa. Tämä postaus koittaa valottaa, mitä kaikkea itse painamisprosessiin liittyy, toisin sanoen mitä tapahtuu, kun kangas ja painokuvio on valittu ja välineet on tanassa odottamassa tositoimiin pääsyä.

Valmistelut

Valmisteluista työläin on varmastikin sabluunan leikkely. Kuten aiemmissa postauksissa olenkin selostanut, teen yleensä niin, että bongaan jonkin sopivan kuvan, vetäisen sen grayscale-kuvaksi ja täräytän kontrastinupit melko lailla kaakkoon. Sitten printtaan kuvan normipaprulle, ja piirrän kuvan lyijykynällä litoposterille. Sitten nihrustan pois leikattavat osat kirurgin veitsellä.

Alkuperäisen kuvan ja grayscale-printin mukaan litoposterille hahmoteltu painokuva

Osittain leikelty sabluuna

Kokonaan leikelty sabluuna

Uskon vahvistusta: sabluunan mallausta kankaan päälle

Itse painamistapahtuman aloitan yleensä sillä, että levittelen sopivan määrän sanomalehtiä lattian suojaksi. Haen talouspaperin käden ulottuville ja haalin muutaman ylimääräisen mainoslehden myös lähettyville, sillä ei koskaan tiedä, milloin joutuu pitämään luovaa taukoa olosuhteiden pakosta.

Seuraavana tsekkaan, että painettavat kankaat ovat varmasti sileät. Jos eivät ole, silitän ne, ja lopuksi laitan mainoslehdyköitä painettavien paitojen sisään, jottei painatus vahingossakaan mene esim. paidan rintamuksesta läpi selkään asti. Sitten on yleensä vuorossa väritsekki: onhan kaikkia tarvittavia värejä valmiiksi sekoitettuna ja tarpeeksi. Tämän jälkeen levittelen painettavat kankaat/paidat/tms jonkinmoiseen painojärjestykseen sanomalehtien päälle. Viimeisenä kiinnitän sabluunan seulan pohjaan maalarin teipillä, litoposterin kiiltävä puoli seulaa kohti.

Silitettyä kangasta, suojattuja paitoja

Litoposterin kiiltävä puoli seulaa vasten

Sabluuna kiinnitetään seulaan esim. maalarinteipillä

Levittelyn riemua


Painaminen

Aloitan painamisen yleensä jostain harjoitustilkusta, sillä ensimmäinen painatus menee helposti hieman pieleen, kun väri ei ole tarttunut koko seulaan. Harjoitustilkun painan samalla värillä kuin varsinaisen työnkin. Mikäli teen samasta kuviosta useamman värivariaation, aloitan vaaleimmalla painovärillä ja siirryn aina tummempaan ja tummempaan. En yleensäkään pese seulaa värinvaihtojen välillä, sillä pieni värinvaihtoshiftaus on yleensä aika hauskakin tehokeino kuviossa.

Asettelen seulan sopivaan kohtaan painettavaa kangasta. Esimerkiksi t-paidoissa suuntaa kannattaa hakea kaula-aukosta, jotta painokuvion saa osumaan haluamaansa kohtaan. Tämän jälkeen lorautan maalia sabluunan reikien yläpuolelle niin, että maalivana ulottuu koko kuvion leveydelle. Tämän jälkeen vetäisen lastalla napakasti painaen ylhäältä alas ja tämän jälkeen alhaalta ylös, jotta maali tunkeutuu tasaisesti sabluunan reikiin. Toisinaan vetäisen vielä kolmannen vedon maalin kanssa, mutta liiaksi ei kannata jäädä nysväämään, jottei maalia tule kuvioon liikaa ja jottei painokuvion yksityiskohdat kärsi.

Loraus maalia sabluunan yläosaan

Lastanveto ylhäältä...

...alas...

...ja takaisin ylös

...ja bueno.

Seuraavana lasken lastan lepäämään mainoslehtisten päälle, ja nostan sabluunan kankaalta pois siirtääkseni sen seuraavan kohteen päälle. Tässä vaiheessa on nopean tilannekatsauksen aika: Oliko maalia sopivasti (ts. näyttääkö mallitilkun kuva liian runsaalta tai puutteelliselta)?
Tarvitaanko vielä yksi lastanveto? Onko seulan asemoimisessa justeeraamisen tarvetta, eli tuliko kuva siihen kohtaan kuin ensin ajattelin? Jos välitsekki ei anna aihetta suurempiin muutoksiin, niin ei muuta kuin ettepäin!

Seula ylös

Ja uutta putkeen!

Seuraavilla kerroilla sabluuna olisi saatava osumaan kerralla kohdalleen, sillä seulan pinnassa oleva maali voi tarttua ikävästi kankaan pintaan seulan sijantia säädettäessä. Toisella tai viimeistään kolmannella painokerralla ajankohtaiseksi tulee varmastikin värin lisääminen seulalle. Ennen kuin lisäät väriä, niin tsekkaapa lastan kumilärpäke, josko sinne olisi kertynyt jotain ylimääräistä, minkä saisi niistettyä takaisin seulalle ja sitä kautta kuvioon. Esim. muovilusikan varsi on hyvä tällaiseen "lastan nuolemiseen". Toki väriäkin kannattaa lisätä, kun siltä tuntuu, mutta jokaisen painatuksen jälkeen se tuskin on tarpeen varsinkaan pienemmissä kuvioissa.


Sitten varoitus: Jos olet kerran nostanut seulan pois painatuksen jäljiltä, niin älä yritä saada osumaan sitä samaan kohtaan "parannellaksesi" lopputulosta - ellet ole käyttänyt jotain todella hyviä ja eksakteja kohdennusmerkkejä jo ensimmäisellä
painamiskerralla.

Loppuaskareet

Kun homma on hoidettu kotiin, on loppuaskareiden aika. Tärkein niistä on ehdottomasti välineiden puhdistus. Itse hoitelen seulan yleensä ensimmäisenä, sillä se on mielestäni kriittisin työkalu. Ensin poistan sabluunan - joko varovaisesti (mikäli haluan säästää sabluunan jatkokäyttöä varten) tai tarvittaessa hieman kovakouraisemmin. Mikäli et vahvistanut sabluunaa alunperinkään kontaktimuovilla, ei ehkä kannata elätellä liian suuria toiveita siitä, että sabluunan saisi irti kokonaisena. Pessimisti ei pety tässäkään asiassa :) mutta toki iloisiakin yllätyksiä tapahtuu.

Sabluunan irrotus seulasta

Sabluunan irrotuksen jälkeen pesen seulan lämpimällä vedellä ja tarvittaessa miedolla käsitiskiaineliuoksella. Seula kannattaa ehdottomasti pestä kummaltakin puolen. Asetan seulan yleensä kylppäriin seinää vasten kuivumaan. Seuraavana vuorossa on yleensä lasta, jonka viimeinenkin kolo kannattaa puhdistaa.
Erityisesti lastan kumilärpykän kiinnitykseen voi jäädä helpostikin maalia, joka voi seuraavilla painokerroilla aiheuttaa ikäviä ylläreitä.

Heti pesu-urakan jälkeen tarkistan vielä, että maalipurkkien kannet ovat varmasti hyvin kiinni, ja samalla purkit voi aika luonnollisesti siirtää paremmille säilytysmaille. Mikäli mahdollista, jätän painatukset kuivumaan lattialle omille paikoilleen. Tosin jos olen urakoinut illalla ja odotettavissa on yöjuoksuja tai vastaavaa, koitan nostella tuotoksiani hiukan syrjemmälle (sillä normaali painopaikkani sijaitsee luonnollisesti kulkureitillä makuuhuoneesta vessaan).

Viimeisin silaus koko urakalle on painokuvien kiinnittäminen. Käyttämäni värit ovat lämpökiinnitteisiä, joten kiinnitän värit silitysraudalla yleensä painamista seuraavana päivänä. Silitän tuotokseni yleensä kahteen kertaan, kummallakin kerralla noin minuutin verran silitysliinan läpi raudan kuumimmalla mahdollisella säädöllä. Silitettäessä painokuviosta haihtuu yleensä hiukan epämiellyttävä haju, joten migreenivaaran edessä ei kannata ryhtyä kiinnityspuuhiin.

Painotouhuissa on hyvä käyttää jotain ihan varta vasten tarkoitukseen dedikoitua silitysliinaa. Tein nimittäin kerran koti-kotona ystävälleni t-paidan Korvenkylän Rytmimunat (kuvitteellinen bändimme) -painatuksella. Kiinnitin värin hieman liian tuoreeltaan, ja se jätti jälkiä silitysliinaan. Hieman myöhemmin äitini prässäsi vaaleita kesähousujaan, eikä varmaan tarvitse enää kertoa, mitä äitini valkoisten housujen reidessä sen jälkeen luki...

Kunnollisen kiinnittämisen jälkeen painatus kestää ihan normaalia konepesua. Itse pesen kuviolliset tekstiilit 40 asteessa, mutta värivalmistajat lupaavat usein jopa 60 asteen pesunkestävyyttä.

12 kommenttia:

Sigrid kirjoitti...

Suurkiitos yksityiskohtaisesta tutoriaalista! Myös minä olen aiemmin ihmetellyt, miten ihmeessä saat painettua niin siistejä ja pikkutarkkoja kuvia. Oma tekniikkani on nimittäin sen verran epävarma, että sitä ei kannata edes kokeilla muille kuin mustille kankaille, joiden kuvioita voi tarvittaessa parannella vedenkestävällä tussilla... ;)

huopanen kirjoitti...

Täältä myös kiitokset seikkaperäisestä ohjeistuksesta. Koskaan en ole kankaita painanut, mutta nyt kyllä tekisi mieli kokeilla :)

Katri kirjoitti...

Hyvä jos tuosta on apua :D Ei muuta kuin kokeilemaan! Ja tuo on siis vaan minun tapani tehdä painauksia, on varmasti muitakin tapoja.

Anonyymi kirjoitti...

voiko ton painatuksen tehdä vaahtomuovilla töpöttämällä vai onko jälki silloin ihan hirveän huono?
pinja

Katri kirjoitti...

Pinja, painatuksen voi tehdä vaahtomuovilla töpöttämälläkin ja lopputuloksesta saa siistin, kunhan ottaa tietyt jutut huomioon. Itselläni viimeisestä töpöttelykerrasta on varmaan 10 vuotta, mutta tässä muutama vinkki, mitä aiheesta tulee nyt äkkiseltään mieleen:

- Suosi yksinkertaisia kuvia/tekstejä sabluunassa.
- Töpöttelysabluuna kannattaa tehdä hieman kestävämmästä materiaalista kuin litoposteri, sillä töpöttelysabluuna joutuu suuremmalle rasitukselle. Kontaktimuovisabluunalla saa töpöttelytekniikallakin siistiä ja yksityiskohtaista jälkeä, mutta itse sabluuna varmasti kärsii siirtelystä eli siis sabluuna ei välttis ole kovin pitkäikäinen. Piirtoheitinkalvosta tehty sabluuna ei pysy niin helposti paikoillaan, mutta on kestävä ja soveltuu sarjatyöhön.
- Malta ottaa töpöttimeen riittävän vähän maalia.
- Malta töpöttää riittävän kevyesti
=> mitä enemmän sinulla on maaila vaahtomuovissa ja mitä enemmän käytät voimaa, sitä helpommin maali tursuu sabluunan rajojen ohi

Anonyymi kirjoitti...

muistinpa juuri tänne kommentoineeni vähän ajan jälkeen :)
Kiitos hirmuisesti noista vinkeistä, niistä tulee olemaan tälle laiskimukselle (joka ei jaksa alkaa sillai hienosti tekemään niitä painatusjuttuja vaan töpöttää mielummin) paljon apua kun painamaan ryhdyn :) kiitoskiitos
Pinja

Katri kirjoitti...

Hyvä jos tuosta oli jotain apua. Onnea töpötyksiin :)

isoÄm kirjoitti...

Mitä toi litoposteri on ja mistä sitä saa? Ja voiko sen korvata jollain? :) Itse oon tehnyt tuota kankaanpainantaa seulalla niin että se kuva on "poltettu" suoraan siihen seulaan, mutta se vaatii sitten niin paljon vaiheita ja seulakaan ei kestä sillä tyylillä kamalan kauaa.

Katri kirjoitti...

IsoÄm, litoposteri on elävänmallin piirustuksessa käytettävää paperia, sitä myy hyvin varustetut taiteilijatarvikekaupat. Lisää litoposterista löytyy täältä: http://kjunna.blogspot.com/2008/11/3-muut-tarvikkeet.html

Kontaktimuovi käy korvikkeesta, tosin kontakti on vaikeampaa työstää kuin litoposteri.

anni kirjoitti...

Moi!

Kiitos selkeistä ohjeista. Taidanpa uskaltautua kokeilemaan kun saat homman näyttämään niin helpolta. Noviisina kysyisin vielä, mitä painamisessa käytetty maali on ja mistä sitä saa? Kuinka kangas tai oikeastaan tuo painettu kuvio kestää pesua? Kannattaako tuo kehikko ostaa jostain vai saako senkin tehtyä itse?

Katri kirjoitti...

Anni, hyvähyvä, testaamaan vaan! Maali on kangasväriä. Itse käytän Emo-tuotannon värejä, mutta on niitä muunkin merkkisiä. Kangasvärit kestävät pesua, kunhan painatuksen ensin silittää. Itse olen pessyt 40 asteessa, ja hyvin pysyy. Kangasvärejä saa askartelutarvikekaupoista, samoin kuin seuloja/kehikkoja. Mulla on yksi itse tehty seula, mutta ostaisin kyllä valmiina, ei maksa vaivaa käydä nypertämään itse.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tutoriaali. Ootko freezer paperia koskaan käyttänyt sabluunana?