4. Kuva

Hyvän painokuvan aihe on selkeä. Kuvassa on jotain mihin tarttua, mutta ei kuitenkaan liikaa hörhellystä. Kuvaan on hyvä saada olla kunnon kontrastit, se helpottaa pois leikattavien osien hahmottamista. Klassinen esimerkki hyvästä painokuvasta on Che Guevaran pärstä.

Mikäli suunnittelet ihmiskasvojen painamista, kannattaa huomioida muutama juttu. Kuvassa, varsinkin kasvokuvassa täytyy olla jotain todella tunnusomaista. Esimerkiksi Lemmenlaivan lääkärissä on erittäin hyviä ja tunnistettavia piirteitä, jotka on helppo nostaa esille kuvassa. Doc onkin ollut yksi onnistuneimmista painokuvistani. Olen monesti halunnut tehdä Ritari Ässästä sabluunan, ja kahdesti olen yrittänytkin mutta epäonnistunut. Fakta vaan on, että David Hasselhoffin kasvoissa ei ole mitään mihin tarttua, mikä tarkoittaa, että Michael Nightistä ei vain saa herkullista painokuvaa.

Uuno ja Doc ovat verrattain yksinkertaisia
mutta kuitenkin tunnistettavia painokuvia,
sillä heidän kasvoissaan on jotain mihin tarttua.
Michael Knight puolestaan näyttää jota kuinkin
Suosikin "lähetä meille piirustuksia idolistasi"
-tyyppiseltä lopputulokselta...

Toinen muistamisen arvoinen, ja onneksi armollisempi juttu on se, että kauneus on katsojan silmässä. Eli vaikka itse painokuviossa viivoja olisi katkaistava käytännön syistä tai vaikka kuvan valot ja varjot tuntuisivat liian rajuilta, niin ihminen on aika hyvä täydentämään puutteellistakin kuvaa ja näkemään sen kokonaisena. Lopullisessa painatuksessa aivot muodostavat väripintojen vaihteluista yhtenäisen kuvan, vaikka silmä näkisikin sabluunassa vain repaleisen alienin.

No mistä niitä kuva-aiheita sitten saa? Omista varastoista tai piirustuksista löytyy aina jotain, mutta kyllä Googlen kuvahaku on ystävä tässäkin aiheessa. Mustavalkoisista kuvista on ehkä helpompi hahmottaa poisleikattavat osiot kuin värillisestä, mutta aika nopeasti silmä oppii seulomaan värikuvistakin potentiaaliset halutulokset.

Sabluunan hahmottelua varten tallennan kuvan yleensä harmaansävyisenä. Jos sinulla ei ole käytössä kuvankäsittelyohjelmia, niin ihan perus Wordin kuvanmuokkaustyökalutkin käyvät. Grayscalettamisen jälkeen lisään sopivasti kontrastia ja valoisuutta, jotta saan leikattavat pinnat (robottiesimerkissä mustat osat) erottumaan. On hyvä muistaa, että jäljelle jäävät sabluunan osat (kuvassa valkoiset) on oltava yhteydessä toisiinsa, jottei painokuviota tule leikattua kokonaan irti paperista. Tämä on vielä suht helppo muistaa, mikäli kuvan meinaa painaa tummalla (kuvan tummat osat leikataan, valkoiset jätetään), mutta jos painaakin vaalealla värillä tummalle, niin minun on ainakin oltava tosi tarkkana, mikä detsku kuvasta tulee leikata pois ja mikä jättää kiinni paperiin, jotta sabluunasta ja sitä kautta painojäljestä saa halutunlaisen (hymytyttö-esimerkki).

Lähtötilanne

Grayscale + contrast

Vaalealla painettavan kuvan pois leikattavat osat
voivat aiheuttaa päänvaivaa

En yleensä vedä kuva-aihiota ihan musta-valkoiseksi asti, koska silloin tarkkuus kärsii. Siksi jätän aiheen yleensä hiukan grayscaleksi. Itse en myöskään koskaan tee sabluunaa suoraan printistä, vaan hahmottelen detaljit aina ensin käsin sabluunapaperille. Sillä tavoin detaljeja voi vielä itse hiukan parannella ja toisaalta kuva tulee käytyä läpi, jotta kaikki jäljelle jäävät osiot ovat riittävän monesta kohdasta yhteydessä toisiinsa. Lopulta vielä printtaan harmaansävyisen kuvan lopullisessa koossaan, ja käytän printtiä apuna sabluunan hahmottelussa.

Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että kannattaa aloittaa yksinkertaisista jutuista. Hinku ja Vinku ovat hyviä ensitöitä, samoin erilaiset tekstit. Pikkuhiljaa, kun veitsenkäyttötaidot ja kärsivällisyys antavat myöden, voi siirtyä suuritöisempiin kuviin.

Hinku ja Vinku