21.11.08

2. Värit

Kankaan lisäksi kankaanpainantaan tarvitaan tietysti värejä - muuten saa painaa aika kovaa ilman minkäänlaista tulosta.


Fysiikkaa ja kemiikkaa

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, jos menet kauppaan ostamaan kangasvärejä, saat 90% todennäköisyydellä puuvillalle tarkoitettuja värejä. Silkille on omansa ja nahkalle omansa, jotka pureutuvat kuituihin eri tavalla, mutta tässä keskitytään nyt siis peruskangasväreihin.

Kangasvärit ovat yleisesti ottaen vesiliukoisia - kunnes kuivuvat. Eli seula, siveltimet, lastat ja kaikki työvälineet puhdistuvat kyllä mukavasti vedellä niin kauan kunhan värin poistaa tuoreeltaan. Mutta auta armias, jos roiskautat maalia vaatteillesi tai pöytäliinalle, niin eipähän lähde pesussa, vaikka roiskauksen uhrin laittaisi koneeseen saman tien. Eli roiskuttelijoille erilliset työvaatteet ja mattojen/pöytäliinan rullaaminen syrjään ovat erityisen suositeltavia varotoimia. Vesiliukoisuuden vuoksi paksuja tai hiukan kuivahtaneita maaleja voi myös varovasti ohentaa vedellä.

Piirtämisen, painamisen, maalaamisen tai tuhraamisen jälkeen värin pitää antaa kuivua. Parempi olisi, jos maali saisi kuivua luonnollisesti esim. yön yli. Täytyy kyllä tunnustaa, että itselläni on välillä tullut niin kiire joulu- tai synttärilahjojen kanssa, että joskus olen kuivatellut maalit hiustenkuivaajalla. Voi olla, että kuvittelen vain, mutta minusta "luonnollisesti" kuivuneet värit ovat kestäneet käytössä ehkä hiukan paremmin kuin föönillä tohotetut.

Maalin kuivumisen jälkeen väri on vielä kiinnitettävä. Yleisimmät kangasvärit ovat lämpökiinnitteisiä, eli silitysrauta on aivan oivallinen työväline. Jotkut kuulemma laittavat tuotoksensa uuniin, mutta meikäläisen uuni on ainakin niin rasvainen, etten voisi kuvitellakaan laittavani sinne vaatteita. Kiinnittämisaika- ja lämpötila vaihtelevat maalivalmistajien mukaan, mutta itse hiulailen tuotoksiani kuumimmalla mahdollisella lämpötilalla silitysliinan läpi yleensä yhteensä pari minuuttia, kylläkin parissa-kolmessa lyhyemmässä erässä. Vasta kiinnittämisen jälkeen kangasvärit ovat oikeasti pesunkestäviä.

Peittoa vai kuultoa

Kangasvärejä on käytännössä katsoen kahdenlaisia: peittäviä ja kuultavia. Peittävät värit ovat nimensä mukaisesti peittäviä. Niissä on huomattavasti enemmän pigmenttejä kuultoväreihin verrattuna, ja väliaineen koostumuksessakin on eroja. Peittoväreillä painojälki erottuu tummemmastakin kankaasta, ja maalin väri toistuu samanlaisena kuin mitä se on purkissa kankaan väristä riippumatta. Peittovärit ovat yleensä hieman paksumpia ja ne kiinnittyvät kuidun pintaosiin muodostaen eräänlaisen sitkeän kalvon kankaan pinnalle. Tämä kannattaa huomioida, varsinkin jos tekee peittoväreillä printin t-paidan rintamukseen: Jos paidan tarvitsee venyä vaikkapa muhkean rintavarustuksen vuoksi, niin painokuvio voi halkeilla. Eli isotissiset: ei peittoväriprinttiä mihinkään venytystä vaativaan nakinkuoritrikooseen.


Läpikuultavat värit eivät peitä kankaan väriä allensa, vaan kankaan pohjaväri kuultaa maalin läpi. Eli mikäli painat keltaiselle kankaalle sinisen kuvan, on printin lopputulos enemmän tai vähemmän vihertävä. Vaikka kuultovärien lopputuloksesta ei voi olla täysin varma muulla kuin valkoisella kankaalla, antavat kuultovärit mielestäni jollain tavalla luonnollisemman tuloksen. Kuultovärit kestävät enemmän mekaanista kulutusta, sillä kuultovärit pureutuvat syvälle kankaan kuituihin. Tämän vuoksi kuultoväriprintti ei halkeile isoinakaan pintoina. Kuultovärejä on myös helpompi sekoitella keskenään uusien sävyjen toivossa.

Ruskean paidan painatus on tehty peittovalkoisella,
johon on sotkettu keltaista pigmenttiä.
Keltaisen paidan painatus on tehty kuultoruskealla.
Keltainen peittoväri näytti purkissa juurikin tuollaiselta
pastellikeltaiselta, mitä tuossa paidassa.
Luotin siihen, että paidan ruskea murtaisi pastellikeltaista
enemmän sinaapinkeltaisen suuntaan,
mutta niin ei todellakaan käynyt.


No milloinkas sitten tulisi käyttää peittäviä ja koska kuultavia värejä? Itse käytän kuultovärejä aina kun mahdollista. Siis aina kun kangas on jonkin verran vaaleampi kuin painokuvio. Mutta aina kun painokuvio on vaaleampi kuin kangas, peittoväri on must. En ehkä lähtisi yhdeistelemään samaan työhön sekä peitto- että kuultovärejä. Näiden kahden värityypin luonne on niin erilainen, että lopputuloksesta tulee helposti outo. No ehkä peittävä valkoinen ja kuultava musta voisivat mennä samassa työssä, mutta nämä on makuasioita. Kuultava valkoinen on mielestäni melko turha ostos, sitä voi käyttää lähinnä värin "ohentimena", mikäli haluaa vaalean kevyttä muttei peittävää väriä (esim. ihonväri valkoisella kankaalla).

Valmistajia ja välittäjiä


Jonkinmoisia kangasvärejä voi ostaa nykyisin lähes mistä tahansa hyvin varustetuta askartelukaupasta. Tiimarista en menisi takuuseen, mutta aikakin Sinooperi-Sinelli-Askarelli-akselilta löytyy varmasti jotain. Todella hyvät valikoimat löytyy Helsingissä Hobby Pointista, ja yllättäviä löytöjä Temperasta. Itä-Suomessa hyvä valikoima on ollut ainakin Kirja-Lahja Alexissa. Omat ensimmäiset kunnon kangasvärini ostin Lappeenrannan Askaretta-myymälästä.

Useimmin myynnissä on valmiiksi sekoitettuja värejä pienissä purkeissa. Niillä on ihan hyvä aloittaa. Pebeon värejä on aika laajalti saatavissa, mutta minulla on vähän huonoja kokemuksia niiden purkeista: kannet menivät ainakin aiemmin helposti rikki, jolloin värit pääsivät kuivumaan. Pebeon perusvärit sopivat hyvin seulalla painettaviksi, vaikka eivät olekaan mitenkään juoksevimmasta päästä.

Koti-kotona meillä oli ikivanhat Serivärin maalit, joista innostukseni on saanut alkunsa. Muistan ehkä lopun ikäni, miltä Serivärin maalit haisivat - niissä oli nimittäin aika voimakas odööri. Hyvin paljon Serivärin maalien kaltasia ovat myös saksalaiset Dekan maalit. Dekalla on ainakin joitain värejä, joissa sama maali sopii sekä luonnonkuidulle että tekokuidulle.

Toistaiseksi parhaisiin väreihin tutustuin reilun kymmenen vuoden takaisissa kesätöissä Virkkukoukkusessa: Emo-tuotannon itse sekoitettavat kangasvärit ovat parhaat maalit, joita olen kokeillut. Emo-tuotannolla on kyllä todella laadukkaita valmiiksi sekoitettujakin värejä ja varsinkin metallinhohtoiset maalit ovat tosi makeita, mutta jotenkin itse sekoitettavat ovat vaan ihan minun lemppareitani.

Metallinhohtoisella kultamaalilla painettu apina

Värien sekoittaminen

Itse sekoitettavat värit rakennetaan pastasta ja pigmentistä. Pastan tehtävä on "annostella" väripigmentit kankaan kuituihin, minkä jälkeen se haihtuu pois kuivuessaan. Pastaa on olemassa muutamaa paksuutta: ainakin painoemulsiota, ruiskuemulsiota ja kohopastaa. Kuultava painoemulsio on seulapainantaan tosi pop, viskositeetiltaan se muistuttaa jonkin verran jugurttia.

Yleensä sekoitan värit niin, että lorautan normaaliin vauvanruokapurkkiin noin puoli bonapurkillista pastaa ja kymmenkunta tippaa pigmenttiä. Sitten vaan kansi päälle, ravistetaan pari minuuttia voimakkaasti ja voila! Litran pönikällä kuultopastaa sekä punaisella, sinisellä, keltaisella ja mustalla pigmentillä pääsee jo pitkälle.

Pigmenttejä ja pastaa

Välivärit kannattaa sekoittaa niin, että tekee ensin vaikkapa purkillisen keltaista ja sinistä maalia, ja sekoittaa sitten vihreän niistä valmiiksi sotketuista väreistä kolmanteen purkkiin. Pigmentit ovat nimittäin tosi vahvoja, ja on aika vaikeaa saada vaikkapa haluttua vihreää, kun ei oikein tiedä, montako tippaa keltaista tarvitaan (monta) suhteessa siniseen pigmenttiin (todella vähän). Pastaan sekoitettuja perusvärejä on helpompi hallita. Ainakin Emo-tuotannon kuultopastalla värit purkissa ja valkoisella kankaalla ovat todella lähellä toisiaan, mutta kaikki pastat eivät toista värejä ihan samalla tavalla.

Peittävää pastaa olisi myös olemassa, mutta mielestäni se kuivahtaa aika nopeasti. Senpä vuoksi en olekaan vaivautunut investoimaan peittopastaan, vaan ostan yleensä keskikokoisen purkin peittovalkoista, jonka sekoitan sopivien pigmenttien kanssa tarpeen vaatiessa. Peittovalkoinen vaatii todella paljon väripigmenttiä kaverikseen.

Juu-u. Yleisesti voi sanoa, että valmiiksi sekoitetuilla väreillä pääsee jo aika pitkälle, varsinkin jos ei tykkää puljaamisesta. Värien itse sekoittamisessa on kuitenkin oma hohtonsa, mutta kieltämättä se saattaa lipsahtaa vähän tiluttelun puolelle... Mutta väittäisin, että ainakin suurkuluttaja säästää sillä, että sekoittaa värinsä itse.

3 kommenttia:

Hansu kirjoitti...

Emo-tuotannon pastoja ja pigmenttejä kyllä suosittelen lämpimästi! Niitä meillä koulussakin käytetään :)

Oon sekoittanut peittopastaa ja helmiäispastaa ja oli siinä peruspastaakin, jännä väri tuli kun pohjalla oli turkoosi. Kyllä mulle kelpas mustaan t-paitaan se kuvio.

Vain kokeilemalla voi havainnoida :D Eli rohkeesti vaan kaikki kokeilemaan!

Peittopasta on melkosta tököttiä, mutta joskus välttämätöntä. Seula on vaan valitettavasti pestävä about joka kuvan jälkeen. Mielenkiintoisia kuvia olet saanut aikaan. Käytätkö kuvankäsittelyä vai piirrätkö itse? Onko sulla seula pääasiassa käytössä?

Niin ja seuloista kyllä suositelen myös Emotuotantoa! Ja voihan niitä seuloja tehdä itsekin, pingottaa vain kankaan siihen päälle.

Pibu &Tinde kirjoitti...

Tää on niin sitä mitä tilasin :). Selkeää ja yksityiskohtaista ja ostovinkit kaupanpäälle.
Kiitos!

Odotan innolla taas seuraavaa osaa :D
Tinde

Katri kirjoitti...

Hansu, itsekin harrastan silloin tällöin kaikenmaailman sekoittelukokeiluja purkkien pohjista, ja oot ihan oikeessa, että jos et veikkaa, et voi voittaa. Kokeilu kunniaan! Kuvien kanssa teen vähän milloin mitenkin. Toisinaan käytän kuvankäsittelyä mutta useimmin piirrän itse ottaen mallia jostain valmiista kuvasta. Mutta kuvista on luvassa oma postaus :D

Tinde, hyvä jos on apua! Katsotaan josko sarja jatkuis jo tänä viikonloppuna...