Neulojan käsikirjan hommasin jo alkusyksystä annettuani samaisen opuksen Lauralle valmistujaislahjaksi. Resorimalleja on jo kokeiltukin ja muillekin mallineuloksille on käyttökohteita hautumassa. Hyvä perusteos.
Toinen, yhtä loistava, ellei jopa loistavampi hankinta oli Joka tyypin kaavakirja DataClubin (siis tietskarikirjakaupan!) Sanomatalon myymälästä. Kirjassa on kahdeksan peruskaavaa, joita opetetaan varioimaan erimallisiksi ja oman vartalon mittojen mukaan. Ja ne variaatiot eivät siis oo mitään leikkaa lahkeet pois niin saat shortsit -tyylisiä, vaan samasta kaavasta saa esim. sekä venepääntie- että halterneck-topin.
En ole ikinä oikein osannut muokata vaatteita kaavavaiheessa, vaan olen keskittynyt surauttamaan* jo kasaan ommeltuja vaatteita istuvammiksi. Tuo surauttelu ei välttämättä ole paras vaihtoehto saumojen siisteyden tai käyttömukavuuden kannalta. Ja kun yläosa on 36-38 ja alaosa 42-44 ja kun kädet ja jalat ovat 180-senttisessä vartalossa myös pitkät, niin valmiilla kaavoilla hyvännäköisten vaatteiden ompelu on ollut ihan kiitettävän haasteellista - valmiina ostamisesta nyt puhumattakaan.
Senpä vuoksi en ole juuri kaavoista ommellutkaan. Olen vain mittaillut itseäni, katsonut vanhoista vaatteista mallia ja ommella täräyttänyt. Erehdysten ja kiroilun avulla vaatteista on tullut ihan kohtalaisen näköisiä - mutta ei välttämättä mukavia päällä. Ja ehkäpä siksi en ompele vaatteita kovin usein.
Tämän iltapuvun surautin pari vuotta sitten kiltamme vuosijuhliin. Olin silloin lukkari (laulunjohtaja), jonka varusteisiin kuului visakoivuinen, pamppumainen lukkarin sauva (vrt. tahtipuikko) koteloineen. Kuten lähes kaikki teekkarikilluttimet (ja teekkarit jotenkin tykkää ihan häiritsevän paljon kaikista egoa buustaavista killuttimista), tämäkin patukka on selkeästi suunniteltu miehille frakin kanssa pidettäväksi. No, muuten en ehkä olisi koko pamppuun suostunut sonnustautumaankaan, mutta kyseessä oli yli 300 ihmisen tasavuosijuhlat, joiden kasassa pitämiseen tarvittiin kaikki mahdolliset apuvälineet.
Ei siis auttanut muu kuin surauttaa kaksiosainen iltapuku, johon pamppukin kohtuu kivuttomasti istui. Muita vaatimuksia oli rypistymättömyys, ei liian pitkä eikä liian lyhyt helma, ei liian kuuma, sellainen jossa voi laulaa ja temuta kovaa ja korkealta sekä vielä mahdollisimman kivannäköinen. Muistaakseni onnistuin ihan kohtalaisesti, paitsi että yläosa ei tuntunut kovin mukavalta päällä. Ja vaikka se nyt olisikin ollut livenä ihan karmean näköinen, niin muut juhlijat tuskin muistavat pukuani sitäkään vertaa - syynsä kullakin.
Mutta tämä kaikki tahtoo sanoa, että kaavojen muokkaustaito (ja halu) olis meikäläiselle ihan tarpeen - sen vuoksi Joka tyypin kaavakirja oli varmaan ihan aiheellinen ostos.
* surauttaa = 1) ommella hieman holtittomasti ja epäsuunnitelmallisesti ilman kaavoja tai niitä erittäin vapaasti soveltaen; yleensä nopeassa ja raivoisassa inspiraationpuuskassa; 2) valmiiden vaatteiden "parantaminen" ompelemalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti