Tässä on siis meikäläisen huikee ekan kerran aikaansaannos, pari senttiä pitsintapaista. Oon joskus ala-asteella nyplännyt jonkin kirjanmerkin tai vastaavaa, joten lähtökuopista on taito opeteltava. Mutta ainakin ekan kerran perusteella se oli tosi jees. Nypylät ei kyllä vielä ihan lennä sormissa.
Eikä me Lauran kanssa ees olla ainoita alle 60-vuotiaita siellä. Meitä oli kaikkiaan neljä noviisia, jotka kaikki ollaan noin 20-30-vuotiaita. Ja siellä oli muitakin diplomi-insinöörejä (vaikka minähän en vielä mikään DI ole). Tämä käsityöperinne siis lepää hyvissä kantimissa.
Aina välillä saan sellasia käsityöperinteen pelastuspuuskia. Saan ihan helposti uskoteltua itselleni, että jos minä en nyt nuoremman sukupolven edustajana tätä-ja-tätä juttua opettele, niin tää taito kuolee sukupuuttoon koko maailmasta hetinyt tai ainakin heti kun meidän mummon ikäluokan viimeinenkin edustaja vaihtaa pataljoonaa. Tää nypläys kuuluu siis myös sarjaan Katri pelastaa, samoin kun nää sukat, tai siis niiden kuvioaihe.
Olen siis sepittämässä noihin sukanvarsiin omaa versiotani karjalaisesta käkiaiheesta ja elämänpuusta. Tuo lintu ei kyllä muistuta näkemiäni käkikirjailuja eikä noi risut elämänpuita, mutta tarkoituksena onkin siis tehdä minun näkemys aiheista. En usko, että ne oikean ja alkuperäisen käkiaiheenkaan keksijät mitään oppineita antropologeja oli. Voisin vaikka lyödä vetoa, että nekin olivat oman aikansa taviksia kuten meikäläinenkin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti