Olimme eilen ystäväni näyttelynavajaisissa Design Forumissa. Tai ei se ole pelkästään hänen näyttelynsä, vaan useamman nuoren muotoilijan "vuorovaikutteinen" näyttely ESINE.
Näyttelyssä on ihan oikea kahvila, josta voi ostaa kahvia ja herkkuja, ja näyttelyesineet ovat kahvilassa käytössä. Ja näyttelyesineisiin kuuluu koskea. Esimerkiksi ystäväni Läps-sokerikon (linkkisivun kuvassa oikealla ylhäällä, punasavinen) toiminta perustuu nimenomaan siihen, että esineen ottaa käteen. Kahvilavieraat saavat myös antaa esineistä palautetta, jota hyödynnetään tuotteiden jatkokehittelyssä.
ESINE-näyttelyssä oli muutenkin aika kivoja juttuja. Sellasia joissa oli ideaa. Esimerkiksi kahvilan matalat pöydät, joiden keskellä oli kaukalo, jonka sai vedettyä näkyviin tai työnnettyä piiloon. Mikä pikasiivousunelma! Tai juomalasit, joiden jalkaan oli upotettu kuparista virkattu pieni pitsiliina - pöytään katetut lasit tekevät yksivärisestä pöytäliinastakin siistillä tavalla pitsisen.
Mutta jottei menis pelkästään hehkuttamiseksi, niin känätetäänpäs vähän. Design Forumin takaosassa oli nimittäin toinen, pysyvämpi näyttely. Siellä oli esimerkiksi sellanen puinen saunanlaude tai takkatulen edessä lämmittelyyn tarkoitettu pikku penkki. Istuinta mainostettiin ekologiseksi istuimeksi, jonka voi sitten loppujen lopuksi pilkkoa tai sahata polttopuiksi (jakkarassa oli siis jo sahausurat valmiina).
Kuulkaas nyt ekodesignerit (ja muutkin hitihatit): eihän puu ja poltettavuus tee vielä mistään tuotteesta ekologista! Jos kerran tekee puisen istuimen, niin tekis sitten sellaisen joka kestää vuosikymmeniä ja polttais takassa tavallisia ei-höylättyjä ja ei-lakattuja halkoja - se ois ekologisempaa. En nyt muista sen polttopuupenkin tekijän nimeä, mutta toivon kovasti että hän olisi tarkoittanut mainostekstinsä ironiaksi, jota minä en vain tajunnut ottaa vitsinä.
Mutta kaikesta ekologisuudesta huolimatta suosittelen vaikka päiväkaffeja ESINEessä. Se on auki seuraavat kaks viikkoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti