1920-luvun pääkoristeita

Muuttolaatikkoleikki on temmannut niin tiukasti mukaansa, etten ole muistanut raportoida muista aikaansaannoksista.

Olin reilu viikko sitten tyylikkäissä polttareissa pitämässä ohjelmanumeroa. Polttareiden teemana oli 1920-luku, joten osallistujat tekivät itselleen pääkoristeen. 1920-luvun panta oli nappivalinta askarteluohjelmaksi, sillä tekemistä pystyi justeeraamaan itse kunkin taitojen mukaan.

Pantaosaksi polttariosallistujat valitsivat joko satiinia, samettia tai brokadinauhaa. Jämäkämmät nauhat ommeltiin kiinni pannaksi, laskeutuvammat matskut solmittiin rusetille niskaan. Tämän jälkeen kukin koristeli pantansa haluamallaan tavalla.

Yhtä mallikappaleistani koristi organza-sifonki-kukka. Tästä tuli lempparini, missähän voisin pitää tätä?

Toinen oli perinteisempi "sulkia, stimangeja ja roikkuvia hörsöjä"-tyyppinen ratkaisu.

Kolmas oli yksinkertainen helminauhoilla varusteltu versio.

Korkeampaa keittiömatematiikkaa

Väistykää keittiöpsykologit, on aika keittiömatematiikan!

Soveltavaa keittiömatematiikkaa

Pyysimme ja saimme häälahjaksi oransseja Origo-astioita. Tykkään niistä tosi paljon, käytämme niitä päivittäin, ne ovat reippaita ja raikkaita, hyvän muotoisia ja valkoisella pohjalla ruoka näyttää hyvälle. Mutta esimerkiksi pikkulautasia meillä on vain 4. Mikä tarkoittaa, että aina, jos kaffevieraita tulee enemmän kuin kaksi, kaivamme esiin sinkkuaikaiset keltaiset ja mustat Teemat (joita taitaa olla 8). Säilytämme siis kahdeksaa eriparista lautasta siltä varalta, että neljä kivaa lautasta ei riitä. Eiköhän tämä laskutoimitus ole selvä: vien sinkkulautaset kirpulle ja haen kaupasta 4 Origoa tilalle. Luovun siis kahdeksasta, tuon tilalle neljä, ja viivan alle jäävä vähennys aikaisempaan lautasmäärään on neljä. Tätä tarkoitin, kun sanoin ensimmäisessä muuttolaatikkokirjoituksessa, että ensisijainen tavoitteeni ei ole tavaran vähentäminen vaan järjestyksen järkeistäminen.

Keittiömatematiikan väitöstilaisuus

Kysymys: Kuinka monta piirakkaa teen/tarjoan kerralla?

Vastaus: Yleensä yhden, joskus harvoin kaksi.

Johtopäätös: Tarvitsen siis maksimissaan 2 piirakkavuokaa.

Kysymys: Kuinka monta irtopohjavuoassa leivottavaa kakkua teen kerralla?

Vastaus: Yleensä yhden, joskus ääääärimmäisen harvoin kaksi.

Johtopäätös: Tarvitsen siis yhden irtopohjavuoan.

Vastaväittäjän kysymys: Entä jos vieraita tuleekin paljon ja tarvitsisin sittenkin kaksi?

Vastaus: No ensin kysyisin, että lainaisiko naapurin Miika minulle toista vuokaa. Tai sitten leipoisin jotain sellaista, mitä ei tarvitse tehdä irtopohjavuoassa vaan voisi tehdä uunipellillä.

Vahvistus: Tarvitsen todellakin vain yhden irtopohjavuoan.

Analyysi ja sukupolvikriittinen diskurssi

On arkiastioita, joita käytetään yli 300 päivänä vuodessa. Sitten on juhla-astioita, joita käytetään harvemmin. Olen ylpeä siitä, että minulla ei ole vanhempieni tavoin kaapissa pölyttyvää matalan käyttöasteen kahviastiastoa: tusinan verran liian pieniä kahvikuppeja plus saman sarjan kuusi hieman suurempaa teekuppia asettilautasineen, joita käytetään vain juhlahetkinä. Olen ollut ylpeä siitä, että minun huushollissani juodaan kahvi ja tee samankokoisista mukeista, niin arkena kuin pyhänäkin.

Ajattelin, että olisin jotenkin äitiäni vapaampi erillisten arki- ja juhla-astioiden ikeestä. Olin väärässä. Minun kaapeissani kahviastiaston tilan vievät erilaiset viinilasit: On muutama arkiskumppalasi, jotka voi huoletta roudata vaikka piknikille. On muutama arkiviinilasista tai olutlasista menevä Verna. Tähän päälle on vielä sekalaisia romanttisia kahden viinilasin pareja, joita olen ostanut ja saanut ensimmäisenä opiskeluvuonna ajatuksella "näistä laseista ryystän romanttisesti punaviiniä ihanan miehen kanssa". No, mies on nyt elämässäni, menin sen kanssa naimisiin ja saimme häälahjaksi keskenään mätsääviä laseja punaiselle, valkoiselle, kuplivalle ja väkevälle viinille - joten eiköhän ne sekalaiset parit voi heittää jo menemään.

Laatikko numero 5 tuli siis puolilleen astioista ja toinen puolikas täyttyi muusta kotisälästä kuten tunkkaisista liinavaatteista. Liinavaatteet menevät energiajakeeksi, parhaat astiat kirppikselle ja huonoimmat astiaat lasi- ja metallikeräykseen.

Rätei vaan ei lumpui

Kuten aiemmin mainitsin, laitoin viime kevään kiertoon noin kolmasosan vaatevarastostani. Luulin, että operaation jäljiltä saisin vaatteista täyteen hikisesti puoli laatikkoa. Luulin väärin; laatikon reunat tulivat vastaan melko sukkelaan. Koitin havainnoida poistovaatteitani objektiivisesti:

Huomio 1: Suurin syy tiettyjen vaatteiden säilyttämiselle on ollut niiden kunto tai laatu: mielestäni ne ovat olleet liian hyviä UFFin laatikkoon. Olen siis mielessäni jo luopunut vaatteesta, mutta en ole vaan koskaan laittanut kirpparikandidaatteja pois käyttövaatteiden joukosta.

Huomio 2: Monella on vaatteita, joista ajattelee "sitten kun laihdun, niin pidän tätä". Löysin kaapistani muutaman vaateparren, josta ajattelin päinvaistaista: "säilytän tämän siltä varalta, jos lihon". Aivan yhtä pöljää, jos ei jopa hölmömpääkin.

Huomio 3: Marimekko tuntuu olevan heikko kohtani. Marimekon värit ja kuosit ovat ihania - mutta valtaosa Mari-vaatteista ei sovi minulle mitoituksensa puolesta. Helmat ovat lähes poikkeuksetta liian lyhyitä, ja selkäosat ja miehustat on suunniteltu myös minua selvästi lyhyemmille. Siltikin koitan sitkesti onneani aina silloin tällöin.

Huomio 4: Minulla on tosi monta tosi samanlaista vaatetta, joista kuluneemmat duplikaatit saivat mennä:

• 2 pikimustat farkut
• 2 harmaata neuletta muhkealla poolokauluksella 
• 2 mustaa neuletta muhkealla poolokauluksella
• 3 mustaa v-aukkoista puuvillaneuletta
• 2 samankuosista mutta eriväristä iltapukua
• 6 valkoisella pohjalla ohuita mustia raitoja -trikoopaitoja 

Jos nyt pitäisi tehdä jokin lupaus vaatteiden suhteen, niin se olisi tämä: en enää osta "toista samanlaista", vaikka kyseessä olisi kuinka lempivaate. Duplikaatti vähentää vaatteen mielenkiintoisuutta ja niinpä yhden lempivaatteen sijaan kaapissa lojuu helposti kaksi semitylsää riepua.

Siro 41

Imelda Marcos tässä hei.

Pitkänhuiskeana ihmisenä minun on vaikea löytää kivoja vaatteita valmiina. Niinpä olen jo pitkän aikaa kompensoinut vaatteideni tylsyyttä asusteilla. Kuten kengillä. Ei niitäkään nyt ole mitenkään älyttömän helppo löytää koossa 41-42, mutta ihan kiitettävästi olen onnistunut tästä kokohaasteesta huolimatta. Laatikko numero 3 täyttyi 10 parista kenkiä ja puolesta tusinasta laukusta.

Lakkiaiskengät punaista lakeria

Kirkkaanpunaiset Wondersit

T-remmit 20-luvun henkeen

Solkibuutsit (mulle) liian korkealla korolla

Avaruusaikaa metsästämässä 

Perus-Wondersit 

Mainiot jalassa ja siksi mulla onkin lähes samanlaiset toisetkin

Havunvihreät lakeri-Muxartit

Ihanat muuten, mutta ei oo mun väri kuitenkaan 

Jokapaikan Muxartit

Klassikko-Camperit

Mustat saapikkaat

Laadukasta ja hyväkuntoista kamaa siis, kaikki aitoa nahkaa. Kysymys kuuluu: kuinka hankkiutua eroon näistä? Syyskuun alkuun varattu kirpparipöytä on yksi horisontissa siintävä ratkaisu. Luettuani työkaverini rohkaisevan kirjoituksen menestyksekkäästä teemakirppiksestä ajattelin kuitenkin kokeilla onneani Siivouspäivänä: teemani olisi "siro 41" ja möisin siis ainoastaan koon 41-42 kenkiä ja pikkuisen muitakin asusteita (pääasiassa laukkuja).

No more games

Laatikko numero 2 täyttyi kirpparille menevistä kirjoista ja peleistä. Kirjat oli kova paikka, pakko myöntää, mutta sain kuin sainkin niistä kasaan puoli laatikollista. Toinen puoli laatikosta täyttyi peleistä:

• Kimpassa
• Skybridge
• Tactico
• 5 kpl 1000 palan palapelejä

Pelejä on ihan kiva pelata silloin tällöin, mutta rajansa kaikella, ei kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa mitenkään määrättömästi pelata. Niinpä puolet sai lähteä, puolet jäädä. Käytin kahta karsimisperustetta:

• jos peliä ei ole pelattu kuin kerran, se saa mennä
• jos peliä ei ole pelattu tässä asunnossa (= 4 vuoteen), se saa mennä

Eli jäädä sai klassikot Kimble, Scrabble, Uno, Huojuva torni, Neljä riviin, Othello, Carcassonne ja Musta Pekka. Tilaa tuli yksi hyllyllinen askartelukaapin ylänurkkaan. Kirjavarastot väljenivät noin yhden hyllyn verran.

Kellarikomero - roinan saattohoito

Muuttolaatikkoleikkini alkoi leikiten. Tein 15 minuutin vierailun kellarikomeroon, ja ensimmäinen laatikko täyttyi vanhoista sohvatyynyistä, rumista pastellinvärisiä lakanoista ja epämääräisistä vihreistä kangaspaloista. Tämä roina lähti kylmästi roskiin, ja niinpä sain kellariin tilaa 1,5 hyllyn verran. Tuon hyllytilan täytän väliaikaisesti syyskuun alussa kirpparille menevällä kamalla.

Duunikaverini, jolla on kuulemma keittiön kaapeissa tyhjiä hyllyjä, sanoi, että kellarikomero on tavaran saattohoitopaikka - ja niinhän se taitaa olla. Jos kellarissa hautuneita tavaroita ei vuoden (tai neljän) aikana kaipaa, niin eihän niitä silloin oikeasti tarvitse. Senpä vuoksi tämä ensimmäinen laatikollinen oli helppo nakki. Pinta on nyt raapaistu, kellarikomeroon palaamme vielä.

Loppuun vielä kootut selitykset: Miksi olinkaan säästänyt näitä?

• Koska sohvatyynyt olivat mieheni siskon tekemät
• Koska rumista lakanoista saa kankaanpainantaan harjoitustilkkuja
• Koska vihreistä kankaista saa tehtyä keppilohikäärmeen
• Koska ihmisellä on hyvä olla fillariin vaihtosatula (viis siitä, etten omista polkupyörää)
• Koska kellarikomerossa roina on poissa silmistä, poissa mielestä

Näin aukikirjoitettuna kaikki muut syyt kuulostavat enemmän tai vähemmän absurdeilta, paitsi tuo viimeinen.

Muuttolaatikkoleikki

Olin eilen istumassa iltaa ystävien luona. Illan vilakassa kävi ilmi, että ystävälläni on ollut kevään ajan käynnissä projekti: hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta muuttolaatikko kerrallaan. Hän on onnistunut vähentämään tavaraa kevään aikana 28 muuttolaatikollista. Siis 28!

Innostuin ajatuksesta. Säilytystilaahan on olevinaan aina liian vähän, vaikka vikahan voi olla siinä, että tavaraa vaan on liikaa. No tämä ei varsinaisesti ollut vielä mikään uusi oivallus - onhan Tavarataivaasta, kuuden vaatteen haasteesta ynnä muusta ollut parina viime vuonna paljonkin puhetta. Mutta nerokasta on mielestäni käyttää yksikkönä muuttolaatikkoa:

• Muuttolaatikko on aika iso, joten sen täyteen saaminen on jo selkeästi saavutus ja vähennetyn tavaran määrä tuntuu. 
• Muuttolaatikko on kompakti - jos vähennettävää tavaraa tarvitsee säilyttää hetken aikaa esim. kirpparipöytää odottaessa, niin se sujuu melko kivuttomasti.
• Muuttolaatikko on hyvä välitavoite - elefanttikin on syötävä paloissa.
• Muuttolaatikko on konkreettinen: jos edessäsi olisi muutto (kuten ystävilläni oli), jokainen luopumislaatikollinen on pois oikeasta muuttokuormastasi.

Ystäväni on pitänyt projektistaan blogiakin. Mutta varoitan, muuttolaatikkoleikki voi olla tarttuvaa.

Minä ainakin sain tartunnan, sillä tänään kaupungista kotiin tullessani oli pakko koukata Clas Ohlsonin kautta. Muokkaan kuitenkin haastetta itselleni sopivaksi: ensisijainen päätavoitteeni ei ole vähentää tavaraa vaan järkeistää kotimme järjestystä. Haluan säilyttää tavarani hieman väljemmin ja hieman fiksummin kuin nyt, sillä nyt joudun aina purkamaan nyssäköitä hyllyltä ennen kuin saan sen kaipaamani laatikon, purkin tai tavaran esiin. Koska en ole muuttamassa, en halua asettaa itselleni mitään tiukkaa tavoitemäärää tavarasta luopumiselle - kyllä sen sitten tietää. Eli muuttolaatikkoleikki on ikään kuin väline järkevämpään järjestykseen.

Tästä se lähtee!

Viime keväänä luovuin noin kolmasosasta vaatevarastoani, ja sen jälkeen tuntui, että on paljon enemmän päälle pantavaa kuin aiemmin. Luovuin myös valtaosasta CD-levyjäni, puolet koruista sai mennä, ja jonkin verran keittiöhärveleitäkin löysi uuden kodin tai tiensä pään. Tiedän, että turhasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa. Tuoreena mielessä on myös siivouskaapin järjestäminen ja piirrustuspaperien uusi ordnunki - hirveän palkitsevia ponnistuksia nekin. Tästä ei voi seurata kuin hyvää!

Pääkalloja ja cup cakeja

Ensimmäisellä työviikolla loman jälkeen saa näyttää vähän hipiltä. Eikä tekis pahaa vaikka olisi tarttunut vähän rusketustakin - näyttäis siltä, että olis saanut kesästä jotain irtikin. Kun töihinpaluu kuitenkin pistää vähän manailuttamaan, niin tekaisin tällaisen manausamuletin, joka on killunut ranteessani ensimmäisen työviikon kolme viimeistä päivää. Epäilemättä koru tepsii, sillä kaksi ekaa päivää loman jälkeen tuntuivat paljon painavammilta kuin amuletin kanssa huiskitut kolme vikaa.

Rannekorussa pääkallohelmet ja cup cake -killutin pyörivät sulassa sovussa. Yksi turkoosi helmi keskellä korua oli ihan vain hetken härö mielijohde. Vaaleasävyinen värimaailma saa ihon näyttämään päivettyneemmältä kuin mitä se oikeasti on.

Kesä

Islannin reissun jälkeen kesä on sujunut perinteisissä merkeissä. Tänä kesänä perinteiset merkit ovat tarkoittaneet seuraavia enemmän tai vähemmän tuttuja ja toistuvia juttuja.

Imatra. Haureuden kattila. Harmi että missasin Samuli Putron Big Band Festareilla. Imatran koski ei enää ole paikkakunnan ainoa nähtävyys, uusi Saimaa Holiday Club Angry Birds -puistoineen on ä-l-l-i-s-t-y-t-t-ä-v-ä (ainakin tällaiselle, joka on elänyt lapsuutensa sen nykyisen lomakompleksin naapurissa). 

Marjahurahdus. Ei oma, mutta vanhempieni. Viime vuonna äiti urakoi hurjasti mustikoita, tänä vuonna isällä meni 50 litraa rikki lakkojen kanssa. Odotan kauhulla, koska olen riittävän vanha hurahtamaan. Mutta roudasin minäkin lasipurkkeja Espoosta Itä-Suomeen. Reilu määrä lakkoja ja hillosokeria 1/3 lakkojen tilavuudesta - niin saa täydellistä, ei liian makeaa hilloa. Ja tokihan purkkitrokari sai vaivan palkaksi pari täyttä purkkia.

Muurinpohjaletut. Litra maitoa, 4 kananmunaa, ranteen mitalla jauhoja, joista 2/3 ohraa ja 1/3 vehnää. Voita paistamiseen. Niin saa ohuita ja rapeareunaisia lettuja.

Mökkilampi. Kuikkien kuikutus. Sauna. Hiljaisuus. Ihanuus.

Savonlinnan tori. Ensimmäinen kesätyöpaikkani. Lörtsyt.

Muikut. 2/3 muikkuja, 1/3 lisukkeita.

Saimaa. Monen vuoden suunnittelun ja vatuloinnin jälkeen ekaa kertaa höyrylaiva Laurilla.


Mitä muuta?


Tallinna. Hieno kaupunki. Lähempänä kuin Tampere. Kumu, Kadrioru-puisto ja Lennusadam olivat uusia tuttavuuksia, hienoja kaikki tyynni.

Luonnonkosmetiikka. Islannin ja Baltian reissuilta löytyi hyviä sikäläisiä tuotteita. Ei minusta vieläkään kookosrasvan ystävää saa, mutta onhan noita "oikeampiakin" ryppyvoiteita tarjolla luonnonkosmetiikkana.

Lintsi. Kieputi kiep, eka ranneke 20 vuoteen! Lohikäärmeen jälkeen melkein yrjösin.

Hesari. Olen loman aikana totutellut sähköiseen versioon, ja tämän tilauskauden päättyessä olen valmis siirtymään paperiasiakkaasta nettiasiakkaaksi.

Kaappikatsaus

Jossain vaiheessa lomaa, kun rentoutuminen on edennyt riittävän pitkälle, saan yleensä siivouskärpäsen pureman. Viime kesänä totaalinen remppa kohdistui kuiva-ainekaappeihin, minkä seurauksena a) kuiva-aineet mahtuvat yhteen kaappiin ja b) kaapin sisältö vastaa jotakuinkin kulutusta, mikä helpottaa sisällön ajan tasalla pitämistä. Sitten viime kesän kuiva-ainekaappikatsauksen olen myös kehittänyt menetelmän kuiva-aineiden menekin edistämiseksi: kaapin vasemmassa yläkulmassa pitää majaansa "haastelaatikko", jossa on seuraavan 3 kuukauden aikana vanhaksi meneviä kuiva-aineita. Haastelaatikon sisällölle on keksittävä käyttöä ennen parasta ennen -päivää.

Siivouskaappi ennen

Reilun kahden viikon lomailun jälkeen rentoutumiseni oli saavuttanut kaappikatsauspisteen. Tällä kertaa vuorossa oli keittiön siivouskaappi. Siivouskaappi on ollut murheenkryyni pitkin kevättä, aina silityslaudan myötä sieltä on vyörynyt lattialle ties mitä sälää.

Yläkaappi ennen

Lähtötilanne oli siis seuraava: silityslauta, kauppakasseja ja paperipusseja runtattuna isoon lokeroon. Imurin tunkeminen samaan osioon tuotti jo vaikeuksia. Puhdistusaineet ja imurin suuttimet olivat tiiviisti silitysraudan ynnä muun irtosälän takana, joten käytettyä tuli ainoastaan niitä, jotka onnenkantamoisesta olivat jääneet etualalle. Ylähyllyllä möllötti pari kertaa vuodessa käytettävä kakkukupu kera sekalaisen roinan ja aivan ylimmässä kaapissa (vaatii jakkaralle nousun) kyti keittiöpyyhepommi - tiedättehän: Kaapinovi auki! Puhtaat pyyhkeet salamana sisään! Kaapinovi kiinni! Ja kun myöhemmin haluaisi ottaa yhden pyyhkeen käyttöön, kaikki hyökkäävät niskaan.

Vetäisin koko kaapin sisällön keittiön lattialle. Lounasaikaan mennessä osa roinasta oli päätynyt roskiin ja säilytettävät kamat ryhmittyneet käyttötarkoituksen mukaisiin kasoihin: puhdistus, silitys, imurointi, pakastus, kauppakassit, essut, keittiöpyyhkeet, leivinliinat, kynttilät, kertakäyttöastiat. Totesin, että tänään lounastaisimme ulkona, sillä keittiöön ei mahtunut kokkaamaan.

Yläkaappi jälkeen: kakkukupu, kylmäkallet, kertsit

Koitin kyseenalaistaa omia pinttyneitä tapojani, miettiä arkipäivän logistiikkaa ja suunnitella säilytyspaikat sen mukaan.

Puhdistusaineet ja keittiöpyyhkeet käden ulottuvilla

• Miksi säilyttää pari kertaa vuodessa tarvittavaa kakkukupua käden ulottuvilla ja eristää usein tarvittavat keittiöpyyhkeet hankalasti tavoitettavaan yläkaappiin? 
• Puhdistusaineita ja -välineitä ei saa laittaa liian piiloon, sillä muuten niitä ei tule käytettyä.
• Uuden talouspaperirullan korkkaaminen ei saa räjäyttää koko hyllyn sisältöä ulos kaapista. 
• Miksi kauppakasseja pitäisi säilyttää keittiössä? Eikö huonomuistisen kannattaisi säilyttää niitä pikemminkin eteisessä, kun kangaskassien olemassa olon muistaa kuitenkin vasta sitten, kun on jo naponut ulkovaatteet päälle ja kengät jalkaan kauppaan lähtöä varten. Siinä vaiheessa keittiö on aika kaukana, joten muovikasseja siunaantuu enemmän kuin niitä ehtii roskapusseina käyttää.
• Joulu on kerran vuodessa, ja toimitan joululahjoja ehkä max. kuuteen eri osoitteeseen. Napakoita ja siistejä pahvikasseja ei siis tarvitse säilyttää kymmentä enempää ajatuksella "tässä pussukassa niiden-ja-näiden joululahjat kulkevat perille nätisti, näppärästi ja lapsien katseelta salassa".

Siivouskaappi jälkeen

Iltapäiväkahveihin mennessä tavarat löysivät paikkansa. En ole mikään hillitön siivousintoilija, mutta pakko myöntää, että hyvin järjestetty kaappi tuottaa kyllä jonkinmoista mielihyvää. Väljästi täytetyt hyllyt tuntuvat luksukselta.

Läpinäkyvät säilytyslaatikot rulaavat

Islanti - UKKK

Tämä postaus sisältää käytännön vinkkejä ja suosituksia Islantiin - tuo edellinen matkakertomus kun venyi jo pelkästä matkaturinasta melko pitkäksi. Nämä olivat siis kysymyksiä, jotka itselläni pyöri mielessä ennen reissua, joten tässä yhden keikan perusteella ehdottoman luotettavia ja asiantuntevia vastauksia. Huippuhomman usein kysytyt kuvitteelliset kysymykset (UKKK) Islannista, olkaa hyvä.


Onko se niin kallis maa kuin puhutaan?

Joo ja ei. Pelkäsin, että Islanti olisi kalliimpi, mutta se olikin aika lailla Suomen hintainen - ehkäpä parin vuoden takainen talouskriisi näkyy vielä hinnoissa. Hotellit ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä, niin voi bongata hyviä tarjouksia - meille kävi näin ensimmäisen hotellin kanssa. Ravintolassa syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ravintolassa juominen taas samanhintaista tai kalliimpaa. Autonvuokrat ovat aika samoissa hinnoissa. Vaatteet vaikuttivat ehkä aavistuksen kalliimmilta kuin Suomessa, mutta toisaalta Reykjavikin keskustassa ei ollut yhden yhtä henkkamaukkaa tai ginatrikoota, vaan kaikki kaupat, joissa itse kävin, myivät laaturiepuja.


Pärjääkö englannilla?

Mainiosti! Ihan kaikki puhuvat englantia, Reykjavikin ulkopuolellakin. Ja vaikka sanavarasto olisi suppeahko, niin siltikin he yrittävät. Plus että ihmiset olivat joka paikassa aivan älyttömän ystävällisiä.


Jos osaa Ruotsia, niin ymmärtääkö Islantia?

Litli-Geysir, Pikku-Geysir

Ei. Kirjoitetusta kielestä voi päästä vähän jyvälle, mutta puhuttua kieltä ei ymmärrä.

Kuinka pohjoisessa Islanti on?

About Oulun korkeudella. Kesäillat ovat siis valoisia ja talvipäivät hämyisiä.

Kuinka iso kaupunki Reykjavik on?

Reykjavik lintuperspektiivistä

Jotain Jyväskylän ja Kuopion välistä, mutta paljon tiiviimmin rakennettu. Kaupunki on matala: aaltopellillä (sääsuojaus!) päällystettyjä idyllisiä omakotitaloja ja pieniä kerrostaloja.

Kauanko sinne lentää?

Icelandairin suora lento kesti noin 3 tuntia suuntaansa.

Millainen aikaero on?

Islanti on 3 tuntia Suomea jäljessä. Ainakin kesällä.

Mikä valuutta?

Islannin kruunu. Vaikka inhoan 8:n kertotaulua, niin minusta oli helpointa mieltää hintoja seuraavaan kaavaan perustuen: 800 kruunua on noin 5 euroa.


Paljonko rahaa tarvitsee vaihtaa?

Ei paljoa. Käytännössä kaikkialla (kaupassa, bussissa, nähtävyyksissä, nakkikioskilla) käy pankkikortti - sekä debit-/credit-kortti että Visa Electron. Lisäksi valuuttakurssit ovat itse asiassa suotuisammat, kun maksaa kohdemaassa suoraan kortilla.


Voiko kraanavettä juoda?

Voi, se on vieläpä tosi hyvänmakuista. Unohda siis pullovedet (paitsi se ensimmäinen pullo, jotta saat täyttöpullon loppureissuksi).


Haiseeko vesi rikiltä, kuten jotkut sanovat? Tarttuuko haju ihoon ja hiuksiin, kun käy suihkussa?

Riippuu paikasta. Yövyimme kaiken kaikkiaan kolmessa eri hotellissa, ja kahdessa ensimmäisessä vesi ei haissut lainkaan. Kolmannessa hotellissa kuuma vesi tosiaan haisi rikiltä. Haju riippuu kaiketi siitä, tuleeko kuuma vesi kyseiseen paikkaan suoraan geotermisestä pumppaamosta vai lämmitetäänkö se jossain "välivarastossa" ennen suihkusta ulos laskemista. Rikki haisi iholla ehkä vartin suihkussa käynnin jälkeen, mutta sitten se häveni. Haju ei tarttunut vaatteisiin.


Millainen sää siellä on (heinäkuussa)?

Vasemmalla sataa rankasti, oikealla ei

Arvaamaton. Reissuamme edeltäneen viikon oli kuulemma satanut ihan läpeensä. Meidän kohdallemme vesisade sattui ainoastaan viimeisenä iltapäivänä-iltana. Vuorista johtuen sateet ovat hyvin paikallisia. Lämpötila oli +7 ja +15 välillä. Koko ajan tuuli. Atlantin läheisyys tekee ilmasta raaemman ja raikkaamman kuin täällä koto-Suomessa.


Eli minkälaista vaatetusta kannattaa ottaa mukaan?

Tuulen- ja sateenkestävää. Myös kaupunkikenkien on hyvä olla vedenkestävät. Kuorihousujen alla pidin ohuempia tai paksumpia sukkahousuja. Takin alla joko pitkähihaista trikoopaitaa ihan pelkältään tai neuleen kanssa ryyditettynä. Ratsastuksessa ja jäätikkövaelluksella ohut villakerrasto oli pop. Pipo ja hanskat olivat silloin tällöin tarpeen. Kaulaliina auttaa kumman paljon viluntunteeseen. Pilvisinä päivinäkin voi olla kirkasta, joten suosi aurinkolaseja etenkin ajaessa. Omaa pukeutumista ei kannata verrata paikallisiin: reykjavikilaiset kulkevat pikkukengissä koiranilmallakin, ja lyhythihaisia ja shortseja näkee paikallisten päällä heti, kun aurinko vain vilahtaakaan pilvien takaa. Ja vaelluskengillä ei sitten ajeta autoa, vaan ajokengiksi varataan mukaan vaikkapa tennarit.

Missä kunnossa tiet ovat?

Tällaisia ne tiet olivat. Osa vähän mutkikkaampia.

Golden circlen, Snaefellsnesin ja etelän tiet ovat Suomen kantateiden tasoa, siis päällystettyjä, yksi kaista kumpaankin suuntaan. Meidän matkallemme osuneet hiekkatien pätkät voi laskea yhden käden sormilla, kyseessä oli tyypillisesti jokin "pistoraide" päätieltä nähtävyyteen. Etelässä tiet ovat suoria, Snaefellsnesillä mutkaisempia ja niemimaalla saa jatkuvasti kytätä tien varressa laiduntavia lampaita. Jyrkkiä, 12-15 asteen sikaanillisia nousuja ja laskuja oli muutama. Mäissä oli talvikelien varalta merkki, jossa kehotettiin käyttämään ketjuja renkaiden ympärillä sekä levennys, johon voi pysähtyä kiinnittämään hilut renkaisiin. Yleisin nopeusrajoitus on 90 km/h (minun oli kyllä välillä pakko hidastaa kahdeksaankymppiin mutkissa, se tuntui jotenkin hallittavammalta). F:llä merkityille teille ei normiautolla ole asiaa.


Pärjääkö tavallisella henkilöautolla vai tarvitseeko nelivetomaasturin?

Uskollinen Skodamme

Olimme varanneet vuokraamosta tavallisen henkilöauton, mutta saimmekin 4-vetofarmarin. Tavallisellakin autolla olisi pärjännyt. Jos lähtee sisämaahan jäätiköiden vierustoille, niin tarvitsee järeämmän kiesin.


Onko jotain vinkkejä ja suosituksia autovuokraamoista?

No me vuokrattiin Budgetista a) koska niiden vuokrapiste Reykjavikissa oli inhimillisen kävelymatkan päässä, b) koska se oli edukas ja c) koska niiden palautusajat viimeiselle päivälle olivat joustavimmat (emme nääs osanneet sanoa etukäteen, palautammeko auton kolmelta, kuudelta vai yhdeksältä).

Mites liikennekulttuuri ja auton käyttö yleisesti?

Autoilijat ovat jalankulkijoita kohtaan kohteliaampia kuin Suomessa - jalankulkijat myös olettavat saavansa tietä autoilijoilta.  Liikenneympyröitä on etenkin Reykjavikin edustalla paljon. Tiet häviävät usein "horisontin taakse", joten pysyttele visusti oikealla kaistalla. Kun pysähdyt ja avaat oven, niin saata ovi auki hantaakista pidellen - muuten navakka tuuli voi riuhtaista oven liiankin voimakkaasti mukanaan.

Olisko hotellisuosituksia?

Thingholtin aula

Kaikki kolme hotellia olivat ok, aamiainen sisältyi hintaan jokaisessa. Yövyimme Reykjavikissa kahdessa hotellissa: Centerhotel Thingholt ja Fosshotel Baron.

• Thingholt oli todella siisti ja moderni. 2 hengen huone oli pieni ja tyylikäs, kylppäri iso ja tyylikäs. Ilmainen wi-fi huoneissa. Kuuma vesi ei haissut. Ei parkkipaikkoja.
• Baron oli uusittu ehkä 90-luvulla, ihan siisti sekin, mutta ajan hammas näkyi jo. Ilmainen wi-fi hotellin aulassa. Kuuma vesi haisi rikiltä. Hotellin edustalla oli hyvät parkkipaikat.

Vikissä yövyimme hotelli Eddassa, sen juuri valmistuneessa laajennusosassa. Olimme todennäköisesti ensimmäiset yöpyjät, sillä huoneessa haisi vielä maali ja pihalla oli paljon rakennustelineitä ja -välineitä. Huone oli todella siisti, tyylikäs ja tilava. Koko huoneen korkuisesta ikkunasta oli näkymä mustille hiekkarannoille ja (koska maalinhajun vuoksi jouduimme tuulettamaan) avoimesta ikkunasta kuului Atlantin kohina. Aulassa ilmainen wi-fi, vesi ei haissut.

Näkymä Eddan ikkunasta

Entäs hyviä ravintoloita?

Fish market

Fish market

Paikallinen farang-gaijin: modernia fine diningia pienellä aasialaisella twistillä, joskaan ei ihan yhtä aasialaiskikkaileva eikä hintava kuin Helsingin Farang tai Gaijin. Menu perustuu meren antimiin, mutta siihen kuului myös possun ribsejä ja lammasta. Paikka on paikallisten täyteen varaama, juuri aukeamisaikaan kuudelta voi saada juoksupaikan baaritiskiltä. Söimme täällä viimeisenä iltana tosi hyvän 9 ruokalajin maistelumenun juurikin keittiönviereisellä baaritiskillä.

Sushisamba 

Islantilais-japanilais-latinalais-amerikkalainen fuusioravintola ensimmäisen hotellimme naapurissa. Fishmarketia rennompi fiilis ja nuorempi asiakaskunta, joka koostui pääasiassa paikallisista. Sunnuntai-iltana paikka oli täydehkö, mutta mahduimme syömään ilman pöytävarausta.

Söimme ravintolan suositusmenun, joka koostui paikallisesta kuminaviinasta, neljästä suolaisesta ruuasta ja kolmesta jälkkäristä. Sashimilautasia korjatessaan tarjoilija kysyi "Did you enjoy the whale? Was it your first time?" Uups. Olimme siis kiskaisseet "tieteellisiä tarkoituksia" varten pyydystettyä valasta. Menu jatkui kestävämmissä merkeissä hummeri-chorizo-sikarilla (mainiota), sushiannoksella (ehkä vähän pliisu), lampaan lavalla (nam!) ja suklaisella jälkkäritriplalla (överit). 

Fjörubordid

Hummeria lisukkeilla

Herkullisen hummerin kotipaikka Stokkseyrissa, noin kolmen vartin ajomatkan päässä Reykjavikista. Hummerikeitto on maukasta ja pehmeää, mutta varsinainen herkku on pannussa pöytään kannettavat valkosipuliset hummerin hännät. Hummerit olivat uskomattoman maukkaita ja mehukkaita, ja maistuivat parhailta suoraan kuoresta imastuina. Paikan jälkkärikakutkin näyttivät ihanan kotikutoisilta ja runsailta, mutta en halunnut pilata täydellistä pääruokaelämystä. Parasta merenelävää, mitä olen syönyt.

Lindin

Lindin

Ei nyt ehkä mikään supererikoinen paikka, mutta Golden circlen keikalla hyvinkin varteen otettava ja melko rauhallinen lounasmesta Laugarvatn'ssa, Thingvellirin ja Geysirin välissä. Muita vaihtoehtoja Golden circlellä olisi yliruuhkainen hotelli Geysirin ravintola ja nakkikioski-ranskis-pikaruokapaikat. Lindin on kuitenkin ihan oikea lämmintä ruokaa tarjoava ravintola (Suomessa vastaavassa paikassa olisi ABC).

Lindinin suklaamousse

Seabaron

Seabaron vihreissä rantamakasiineissa

Legendaarinen ja edullinen kalastajakeittiö sataman vihreissä makasiineissa. Hummerikeitto on täydellinen lämmike ja nälänsiirtoruoka valassafarin jälkeen.

Happ

Happ

En tiedä, saako Happ'sta oikeaakin ruokaa, mutta ainakin se oli oivallinen paikka pikkunälän taltuttamiseen. Sandwichit ovat herkullisia ja laadukkaista raaka-aineista tehtyjä, mehut lingotaan paikan päällä ja smoothievalikoima on kekseliäs.


Mikä olisi oikein paikallista herkkua?

Skyr

Tuore kala. Edullisissa fish&chips-paikoissakin kala on tuoretta ja kalalaji vaihtelee päivän saaliin mukaan. Lammas on myös paikallista ja hyvää. Minä kun en ole kovin paljoa makean perään, niin paras jälkiruoka oli mielestäni marjoilla höystetty Skyr, rahkamainen hapanmaitovalmiste. Suklaakuorrutteista lakua myydään joka kaupassa. Paikallinen kirkas on kuminalla maustettua.

Kuminaviinaa

No tuottiko mikään juttu pettymystä?

Leipä. Vaaleaa höttöä. Tummakin leipä oli vain siirapilla värjättyä vaaleaa höttöä.

Olafsvik. Snaefellsnesin kierroksella nälkäänsä ei kannata pantata Olafsvikiin saakka. Olimme katsoneet kartasta, että Olafsvik olisi vähän isompi paikka, ja että sieltä varmasti löytyisi ruokapaikka ja jotain nähtävää - mutta ei. Paikka oli nukkuva omakotitalotaajama, jossa oli yksi ravintola (joka oli kiinni) ja yksi kahvila (jonka pitäjä kuitenkin ystävällisesti taikoi meille ihan maittavat kanasalaatit).