15.8.13

Rätei vaan ei lumpui

Kuten aiemmin mainitsin, laitoin viime kevään kiertoon noin kolmasosan vaatevarastostani. Luulin, että operaation jäljiltä saisin vaatteista täyteen hikisesti puoli laatikkoa. Luulin väärin; laatikon reunat tulivat vastaan melko sukkelaan. Koitin havainnoida poistovaatteitani objektiivisesti:

Huomio 1: Suurin syy tiettyjen vaatteiden säilyttämiselle on ollut niiden kunto tai laatu: mielestäni ne ovat olleet liian hyviä UFFin laatikkoon. Olen siis mielessäni jo luopunut vaatteesta, mutta en ole vaan koskaan laittanut kirpparikandidaatteja pois käyttövaatteiden joukosta.

Huomio 2: Monella on vaatteita, joista ajattelee "sitten kun laihdun, niin pidän tätä". Löysin kaapistani muutaman vaateparren, josta ajattelin päinvaistaista: "säilytän tämän siltä varalta, jos lihon". Aivan yhtä pöljää, jos ei jopa hölmömpääkin.



Huomio 3: Marimekko tuntuu olevan heikko kohtani. Marimekon värit ja kuosit ovat ihania - mutta valtaosa Mari-vaatteista ei sovi minulle mitoituksensa puolesta. Helmat ovat lähes poikkeuksetta liian lyhyitä, ja selkäosat ja miehustat on suunniteltu myös minua selvästi lyhyemmille. Siltikin koitan sitkesti onneani aina silloin tällöin.

Huomio 4: Minulla on tosi monta tosi samanlaista vaatetta, joista kuluneemmat duplikaatit saivat mennä:
  • 2 pikimustat farkut
  • 2 harmaata neuletta muhkealla poolokauluksella 
  • 2 mustaa neuletta muhkealla poolokauluksella
  • 3 mustaa v-aukkoista puuvillaneuletta
  • 2 samankuosista mutta eriväristä iltapukua
  • 6 valkoisella pohjalla ohuita mustia raitoja -trikoopaitoja 

Jos nyt pitäisi tehdä jokin lupaus vaatteiden suhteen, niin se olisi tämä: en enää osta "toista samanlaista", vaikka kyseessä olisi kuinka lempivaate. Duplikaatti vähentää vaatteen mielenkiintoisuutta ja niinpä yhden lempivaatteen sijaan kaapissa lojuu helposti kaksi semitylsää riepua.

Ei kommentteja: