Ihmeellisen hyvä eilinen

Eilinen oli tosi hyvä päivä. Herra taloudessamme lähti polttareihin ja minullla oli tavoitteena käydä joogassa ja maalata ikkunan karmit. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja soitin luottokampaajalleni, josko hänellä olis ollut aikaa jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa siivota kuontaloni. Ja niin pyyhkiytyi urheilusuoritus kalenterista turhamaisuuden tieltä. Voi video, että miun kampaaja on sitten virtuoosi leikkaamaan lyhyitä hiuksia! Ja vielä älyttömän mukavakin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin kampaajareissulle piti ottaa varmuuden vuoksi pipo mukaan, jotta ilkesi sniikata takaisin kotiin.

Kampaajalta hurautin Töölööseen Gyosai-sushiin lounaalle. Gyosai ei oo yhtä hienostunut kuin melkein naapurissa oleva Umeshu, mutta fiilikseltään ihan ykkönen. Gyosaissa palvelee mestari-oppipoika-parivaljakko. Nyt oppipoika oli asioilla ja palasi, kun odottelin annostani. Palattuaan oppipoika sai hirveän läksytyksen mestarilta: "ai muka puoli tuntia poissa, aikaa meni enemmän". Maksaessani kehuin Gyosaita yhdeksi kaupungin parhaista sushipaikoista. Mestari iski nyrkin tiskiin ja alkoi mouhota: "Ei! Ei ole kaupungin paras paikka! Tämä on Suomen paras sushipaikka ja Skandinavian paras. (Sitten tuli jotain, mitä en ymmärtänyt mestarin japanilais-suomalaisesta aksentista). Ei tämä ehkä ihan maailman paras paikka ole, mutta ainakin maailman kolmanneksi paras, ja ehdottomasti Skandinavian paras sushi." Lopuksi mestari nojasi taaksepäin ja nauroi sellaista japanilaisleffojen tai telkkariohjelmien hullua naurua. Mahtavaa!

Kaupungista hilppasin rautakaupan kautta remppakämpälle, ja bussissa neuvoin eräälle mummelille, missä hänen kuuluu jäädä pois ja vaihtaa menopeliä. Mummo alkoi kertoilla kaikenlaisia juttuja, joita kuuntelin ja kommentoin niitä näitä. Lopuksi hän sanoi: "Yksi juttu vielä: sinä olet varmasti ollut aina hyvä matematiikassa. Minä näen tällaiset asiat." Jepjep, pitää kaiketi paikkansa, mutta jäin jotenkin iloisen hölmistyneeksi diagnoosista.

Remppakämpällä sain ikkunalaudat öljyttyä sekä ikkunan- ja ovenkarmin maalattua kertaalleen. Ihan hyvä suoritus sekin, vaikka kaikenlaiseen nysväämiseen meni hirveesti aikaa.

Remppakämpältä pois lähtiessäni äitini soitti, että veljeni oli just saanut potran pojan. Veljen vaimo ja lapsi voivat hyvin ja isukki oli oikeutetusti vähän pihalla viestien perusteella. Ihkua! Täytyy vain toivoa, ettei Michael Jacksonin sielu reinkarnoidu veljenpoikaani, kun tää ajoitus sattui tällaiseksi. Kotiin päästyäni nysväsin vielä tätipäissäni Spinal Tap -bodyn ja samanhenkisen kortin, jotka täräytän postiin heti maanantaina.


Kesälauantaihin mahtuu näköjään kaikenlaista.