30.12.12

Pikkuisen paremmat perunapiirakat

En tiedä ketään, joka ei pitäisi karjalan piirakoista - siis niistä riisisistä. Mutta aika moni nyrpistää nenäänsä perunapiirakoille. Tosin minä uskon, että syynä perunapiirakkakammoon on monen kohdalla jompikumpi seuraavista: joko he ovat syöneet huonoja teollisia perunapiirakoita (siis sellaisia muussijauheesta tehtyjä) tai sitten he ovat maistaneet perunapiirakoita kerran lapsena, eivätkä silloin pitäneet niistä (mutta hei, kuinka moni lapsi tykkää oliiveista, homejuustosta, punaviinistä tai yleensäkään mistään kovin maukkaasta).


Nämä perunapiirakat ovat mukaelmia edesmenneen Vuoksen Leivän peruna-smetana-piirakoista. Hieman työläitä mutta mainioita johonkin spessumpaan tilanteeseen. Ohjeesta tulee 20 pientä piirakkaa.

Täytteeseen tarvitset:

n. 900 g puikulaperunoita
2 pientä purkkia smetanaa
1 valkosipulin kynsi
nippu ruohosipulia
suolaa

Ja kuoreen:

2 dl ruisjauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
0,5 tl suolaa

Voiteluun:
Voita ja vettä

Tee näin:

Kuori ja keitä perunat. Kaada vesi pois (ota vähän keitinvettä talteen notkistimeksi) ja muussaa perunat. Sotke joukkoon murskattu valkosipuli, silputtu ruohosipuli, smetana ja sen verran keitinvettä, että muussi vähän notkistuu. Lisää suolaa maun mukaan (itse laitoin vajaan puoli teelusikallista, mutta olisi saanut olla toinen mokoma lisää). Anna muussin jäähtyä ja valmista sillä aikaa kuoret.

Sekoita kuoritaikinan aineet keskenään, ei tarvitse ihmeemmin vaivailla. Pyörittele taikina noin pari senttiä halkaisijaltaan olevaksi tangoksi ja leikkaa tangosta 20 palasta. Kauli jokainen taikinanöttönen ohueksi, n. 15 cm halkaisijaltaan olevaksi lätkäksi. Varaudu käyttämään reilusti jauhoa. Pinoa kaulitut lätkät toistensa päälle pariin pinoon odottamaan täyttövaihetta.


Levitä reilu ruokalusikallinen muussia taikinalätkän päälle, parin sentin päähän reunoista. Rypytä (tai siis mummoni sanoisi "ummista") pyöryläksi. Perunapiirakan kuuluisi olla pyöreä kakkara, ei siis suikula kuten riisipiirakka on. Paista 230-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pinta saa vähän väriä. Voitele voisula-vesi-seoksella ja anna vetäytyä leivinpaperin ja liinan alla. Anna jäähtyä ja nauti. Perunapiirakat ovat melkein parempia vasta seuraavana päivänä uudelleen lämmitettyinä. Ihan täydellistä sienisalaatin ja savuporon kanssa.

Vinkki: mummovainaani tapasi tehdä perunakakkaroita aina ison satsin kerrallaan. Hän pakasti ne raakoina ja paistoi aina tarpeen mukaan: latoi jäiset piirakat pellille, voiteli kermaviilillä ja paistoi noin puoli tuntia. Raakana pakastetut piirakat säilyttävät rakenteensa paljon paremmin kuin kypsänä pakastetut piirakat - oli kyse sitten peruna- tai riisipiirakoista.

9 kommenttia:

merenahti kirjoitti...

Vuoksen Leivän perunasmetanapiirakat!!

Ixu kirjoitti...

Hmm... Pitäisköhän kokeilla. Tosin ruisjauhon aion korvata tattarijauholla ja vehnäjauhon gluteenittomalla jauhoseoksella lisättynä psylliumilla/ksantaanilla. Tarttiskohan tätä varten viimeinkin ostaa se piirakkapulikka :)

Katri kirjoitti...

Merenahti, ne oli miun lemppareita!

Ixu, kuulostaa suunnitelmalta. Mun täytyy tunnustaa, että en osaa kaulia pulikalla vaan vetelen ihan tavallisella kaulimella.

laura kirjoitti...

perunapiirakat on just parhaita. aika paljon suolaa saa kyllä laittaa, kun peruna jotenkin imee suolan. mun tavallinen kaulin ei pyöri, niin oon käyttänyt jo vuosia ihan kaiken kaulimiseen pulikkaa. hyvä vinkki tuo raakana pakastaminen. vaikka en kyllä oikeastaan ymmärrä sitä, että pitäisi nykypäivänä, kun leipominen on lähinnä harrastus, tehdä jättisatsia kerrallaan, paitsi tietty jos hivittaa... ja onhan se 20 kpl:kin isomäärä kahden ruokailijan taloudessa.

Emmi kirjoitti...

Voi vitsit, näitä on pakko kokeilla! Smetana on heikkouteni.. :D

Katri kirjoitti...

Laura, oon samaa mieltä, että 20:ssäkin on tekemistä (siispä pakastin puolet :D)

Emmi, smetana ei maistu näistä juurikaan läpi, mutta eron huomaa, jos koittaa korvata smetanan vaikka normiruokakermalla.

Norppis kirjoitti...

Perunapiirakat <3 ihanaa!

Olen tehnyt piirakoita kerran mummon kanssa pienenä. En tiedä uskaltaiskohan kokeilla. Kun olen muutenkin niin kätevä keittiössä :D

Katri kirjoitti...

Norppis, koklaa ihmeessä! Mulla tulee joka kerta piirakoiden kanssa ahdistus, että miten nää on näin rumia. Mut sit kun niitä on monta, niin ei se yksittäisen piirakan rumuus sit enää pistä silmään. Ja mitäs sen on väliä, kun hyviä ne on kuitenkin :)

Katri kirjoitti...

Vielä vinkkinä ohjeeseen: työkaverini oli tehnyt myös näitä piirakoita, ja hänellä muussia jäi puolet yli. Minun puikulat oli tosi pieniä ja siis punnittu ennen kuorimista, joten uskon, että massaa hyventui aika lailla kuorien mukana. Ja toinen huomio: minä tykkään tosi täyteen täytetyistä piirakoista.