Hiippailimme viikonloppuna Bulevardilla, kun herra taloudessamme keksi ehdottaa, että mentäiskö ostamaan Ekbergiltä patonkia (Ekbergin patonki on ihan varmasti Helsingin parasta). Siellä sitä sitten jonotettiin numero kourassa patonkia ja kuolattiin herkkuja vitriinistä. Silmääni pisti tosi näivettyneen näköiset Runebergin tortut ankealla pinkillä sokerirenkaalla. Oikein säälitti.
Vaan sitten silmääni tarttui viereinen tuote: mehukkaan ja rehevän näköinen torttu, jonka lapussa luki "kostutettu Runebergin torttu (Fredrika)". Siis mahtavaa! Sieluni silmien edessä vilahti suomalainen kirjallisuushistoria leivoksina; kuivakka ja tylsä Johan Ludvig sekä mehevä ja täyteläinen Fredrika, joka valitettavasti omana aikanaan jäi miehensä varjoon. Pakkohan minun oli ostaa Fredrikan torttu.
Fredrika ei pettänyt. Kyseessä oli todella murea ja kuohkea torttu, rakenteeltaan aivan erinomainen. Kostuketta olisi minun makuuni saanut olla vaikka enemmänkin, mutta ymmärrän kyllä Ekberginkin kostutuspolitiikan - he eivät varmasti halua keräillä punssikännisiä mummoja kahvilan nurkista, joten sallittakoon maltillisempi kostutus. Ainoana miinuksena Fredrikasta täytyy sanoa, että torttu oli ehkä aika makea. Luulen, että makeus on Johan Ludvigin syytä: Voisin kuvitella että Ekbergin tortut tehdään samalla reseptillä. Johan Ludvigiin on kuitenkin saatava riittävästi makua vaikka siinä ei olekaan kostuketta. Näin ollen imelyys lyö ehkä aavistuksen yli Fredrikan kohdalla, sillä Fredikan makeutta lisää vielä makea kostuke. Mutta muuten erittäin kelpo torttu. Yhdeksän.
6 kommenttia:
Olipa taas hauska juttu :) punssimummot ekberg nurkissa :)
Oisko se Johan Ludvig sitten sellainen mureneva pähkinäinen, mä kun saatan siis pitää niistä kuivakkaista herroista...
Jos se Johan on tehty samaan taikinaan kuin Fredrika, niin uskoisin sen olevan pähkinäinen ja mureneva. Kannattaa kokeilla (ja samalla kantsii testata se patonki, se on hyvää). Nään jo sieluni silmin siut tilaamassa tiskillä "yhden kuivakan herran" ja miten punssimummoilta menee kaffet väärään kurkkuun.
Hei!
Hauskaa, että testi sai jatko-osan :)!
Lisätiedoksi, että löysin uuden, tutustumisen arvoisen torttukandidaatin! Ei kannata hylätä poikkeuksellisen tumman värinsä tai edes pinkin rinkulansa vuoksi, koska maku, rakenne ja kosteus olivatkin yllättäen aika kohdallaan: kotileipomo Tanniset -runebergintorttu. Tarttui käteen muistaakseni Leppävaaran K-marketista.
:DD
Maistuis varmaan punssimummoillekin! t. Nina
Kiitos, Nina, vinkistä - täytyypä painaa Tanniset mieleen.
Kiva lukea näitä torttujuttuja! Täällä saksanmaalla kun ei tunneta kyseisiä herkkuja, niin pitäis ite leivoskella. No, ainakin voi sitten lorauttaa ronskilla kädellä kostuketta...;)Asuin muuten kakarana ihan oikeesti runeberginkodin vieressä Porvoossa runeberginkadulla ja silloin ainakin siitä meni juhlapäivänä soihtukulkue (ja tais olla joku torviorkesterikin) ohi - oli komeeta!
Minnamari, ymmärrän kyllä torttuhaikeutesi. Jos ulkomailla kaipaa suomalaista pullaa, niin sitähän saa ympäri vuoden, vieraili vanhassa kotimaassa sitten mihin aikaan tahansa. Mutta Runebergit ovat aika tiukan sesonkisia tuotteita...
Porvoosta vielä, siellä on kuulemma joku virallinen turistikierros, jossa kerrotaan, missä porttikongissa Runeberg muhinoi ja kenen kanssa.
Lähetä kommentti