Raitahuivin puolikas

Kuinkas ollakaan, tällaisena talvena kenkäfriikkikin nöyrtyy etsimään ns. kunnollisia talvikenkiä joulun alennusmyynneistä. City-kelpoisia kunnollisia talvikenkiä, tarkennettakoon - huopavuorelliset Kontiot minulta löytyy jo. Hakusessa oli nahkaiset, vähintään nilkkaan yltävät kengät, joissa olisi pitävä ja lämmin pohja. Lämpimähkötkin saisivat olla, mutta sen suhteen ei nyt pidä olla liian kranttu, sillä lisälämpöähän pystyy järjestämään pohjallisilla ja sukilla.



Vaan mitäpä onkaan tarjolla noilla spekseillä: UGGseja, feikki-uggseja ja vaelluskenkiä. Just. UGGsin karvatassut eivät ole meikäläisen ominta juttua, plus että hieman linttaan astuvassa 41-42-koon jalassa ne eivät vaan ole hyvännäköiset. Ja ne vaelluskengät... miulla on jo ne Kontiot. No, mutta löysin kuitenkin vaatimukseni täyttävät jalkineet - aika kitsaalla alennuksella, mutta alennuksesta kuitenkin - prätkäsaappaat. Inhoan prätkiä, mutta prätkäsaappaat ovat ihan jees.



Prätkäsaappaiden vastapainoksi talvipukeutumiseni kaipasi pehmennystä, joten kenkäostosta seuraavana päivänä raivasin tieni tuiskun ja pyryn halki Priimaan. Ostin 3+3 kerää Noron Silk Gardenia, punertavaa väriä numero 84 ja vihertävän harmahtavaa numeroa 319. Tavoitteena siis about itseni pituinen raidallinen kaulaliina.



Nyt on viikko neulomista takana ja kaulaliina puolivälin paremmalla puolella. Tai siis punaista lankaa olisi vielä vaikka huru mykket jäljellä, mutta vihreät kerät ovat toistaiseksi olleet huomattavasti niukempia, joten 319:stä taitaa tulla mitoittava tekijä. Eikä minulla tietysti ole vaakaa, jolla voisin punnita lankamäärät, vaikka eipä sillä, neulottua lankaa nyt tuskin voi vaihtaakaan. Mutta vähän inhottaa, että uutuussävy tarkoittaa sniidumpaa sisältöä.



Vaan kaikesta huolimatta tätä on ollut kivaa, aivotonta, koukuttavaa ja nopeaa neuloa. "Jos vielä pari raitaa, niin näen, miten väri alkaa taittua seuraavaan." Siskoni osasi taitavasti vangita tilanteen Post-It-lapulle.