Vaalikahvit

This time only in Finnish about election. And election coffee.

Huomenna olis sitten taas päivä, jolloin kansalainen pääsee käyttämään äänioikeuttaan. Ylioppilaskuntavuosien jälkeen itse vaalipäivä on muuttunut minulle jotenkin merkityksellisemmäksi. En tiedä johtuuko vaalikiinnostukseni varsinaisesti mistään yhteiskunnallisesta heräämisestä. Jos totta puhutaan, niin kyse on myös osaltaan tirkistelynhalusta - on ollut ihan hauskaa nähdä, miten SYL:n liittareissa pyörineet hitihatit, kilarit, pönöttäjät ynnä muut kampanjoivat ja lopunviimein menestyvät kunta-, eduskunta- tai eurovaaleissa. Mitään HOK-Elannon vaaleja en sentään ole jaksanut seurata. Viimeisen viiden vuoden aikana olen jopa keittänyt aika usein seremonialliset vaalikahvit aina varsinaisena vaalipäivänä.

Yo-kuntatuttujen bongailun lisäksi toinen hauska vaalihupi on ehdokkaiden sloganien ja titteleiden bongaus. Tänä vuonna meikäläisen ääntä ei voitettu mottotunnuslauseella "jokaisella on oikeus vauvakuumeeseen". Myöskään "katso kuvaa niin tiedät linjan" (kuvassa noin 70-vuotiaalta näyttävä, reilu kolmekymppinen pukumies) ei purrut, tosin ehdokkaan ja minun kaupungitkaan eivät mätsänneet. Sitten on tietty nämä "äiti, tytär, vaimo, ystävä, naapuri" luonnehdinnat... Ei! Vaalimainoksiin voisi ehkä myös soveltaa sitä Suomen Kuvalehden synttärigallerialeikkiä: jokainen yrittää vuorollaan poseerata samalla tavalla kuin joku ehdokkaista, ja muiden täytyy arvata, kenestä on kyse.

Kuntavaaleissa Espoo on tavallaan kovin vapauttava mutta kuitenkin melko turhauttava kaupunki äänestää. Vapauttava siinä mielessä, että kaupunki on tarpeeksi iso ja tarpeeksi sekoittunut. En ikinä ehtinyt äänestää joutsenolaisena kunnallisvaaleissa, mutta siellä asetelma oli jotenkin aika ennalta määrätty ja staattinen vuodesta toiseen. Turhauttavaa Espoossa äänestämisestä tekee se sellainen espoolainen mentaliteetti, joka kiteytyy juuri kunnallispolitiikassa. Että ollaan hiukan parempia ihmisiä. Että pelätään metron rakentamista, koska ne Itä-Helsingin narkkarit varmasti ottaa sen ensimmisen länteen tulevan metron kello 5.30, ja hurauttavat sillä örveltämään Länsiväylän varren asutuskeskittymiin. Että jokaisesta Espooseen rakennettavasta tunnelista pitäisi teettää erillinen tutkimus, miten tunnelissa leijailevat pakokaasut vaikuttavat ajajaan niiden kolmen tunnelissa vietetyn sekunnin ajan - vaikka tunneleita on varmasti rakennettu ja tutkittu sekä meillä että maailmalla kasapäin. Että lautakuntien kokouksissa asiat pöydätään lisätietojen saamiseksi, vaikka kyseessä olisi tiedoksi merkittävä ilmoitusasia.

Lueskelin hiljattain alennusmyynnistä ostamaani kirjaa Espoo - totuus Suomesta. Siinä oli tavallaan ihan osuvia huomioita, mutta jotenkin niistä tuli myös sellainen yliannostus. Ja vähän sellainen olo, että helpoin tapa yrittää alleviivata omaa älykkyyttään on haukkua Espoota (ööh... mitäs minä sitten teen). Tai Amerikkaa. Ja vieläpä rinnastaa Espoo ja Amerikka.

No joo, minulla viha-rakkaus-suhde nykyistä kotikaupunkiani kohtaan. Toivoisin, että jossain vaiheessa voisin äänestää yhdistetyn Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniaisen kuntavaaleissa. Sitä ja huomista äänestystä odotellessa, vaalikahvibaakkelssin resepti:

2 dl vehnäjauhoja
1 dl jotain vähän terveellisempää viljatuotetta
1,5 dl sokrua
2 tl soodaa
2 dl piimää
75 g voita sulatettuna

Sotketaan mönjäksi ja levitetään isoon vuokaan.

1 purkki rahkaa
1 purkki ranskankermaa
2 tl tai enemmän vaniljasokeria
1 dl sokrua
1 muna

Sotketaan keskenään ja leivtetään taikinan päälle.

Muutama omena viipaloidaan pinnalle. Ja vähän kanelia. Puolukatkin menis. Samoin varmaan joku persikka tai päärynäkin.

Paistetaan 200 asteessa 30-40 minuuttia.