Kirkastuksia räntäsateessa

Karistelin eilen edellisiltaisia valkosipulin makuja lenkkeilemällä räntäsateessa. Onnistuin saavuttamaan ihan mielettömän ajatus-flow'n. Ei siis mitä tahansa tajunnanvirtaa vaan kirkkaita, jäsenneltyjä ajatuksia ja ideoita toisensa jälkeen. Omena on ilmeisesti pudonnut - jos ei nyt kauas niin ainakin - puun pohjoispuolelle. Nimittäin äitini saa kuulemma huipuimmat ideat aamuisin hiuksia föönatessa, siis aivoja lämmittäessä. Meikäläinen taas tarvitsee kylmää ja märkää, jotta lamppu syttyy.

Oivalluksista pienimmät koskivat joululahjoja. Mummoille on aina jotenkin tosi vaikea keksiä mitään, mutta nyt ainakin olen aloittanut ajoissa. Materiaalina vanha kunnon taikataikina, siis vesi, suola ja vehnäjauho.


Lisäksi kokeilin tehdä asianmukaisia rasioita männäviikolla tekemilleni lasikoruille. Tässä protossa ei ole käytetty lainkaan liimaa, joten sivut vielä tursuvat hieman. Mutta eiköhän nämä tästä... Lisää tuonnempana!