Pääsiäisen munapäät

Kaksi päivää lomailua takana ja vielä kaksi edessä! Huippua! Päätimme ottaa tämän pääsiäisen ihan rauhallisesti löhöillen ja toistaiseksi päätös on pitänyt.

Juuri mistään ei kyllä tässä huushollissa pysty näkemään, että on pääsiäinen. Yksi kasvi kyllä muistuttaa rairuohoa mutta se on oikeasti ruohosipulin alku, joka on luonani vain hoidossa pääsiäisloman ajan. Enkä oo vielä onnistunu tappamaan sitä.

Paitsi että on meillä kyllä sellanen valkonen kanakoriste telkun päällä, mutta sitä tuskin voi pitää pääsiäiskoristeena, koska se on ollut samassa paikassa viime pääsiäisestä lähtien. Joillain on kuulemma jotkut pääsiäisverhotkin. Ja jouluverhot. Ja kesä- ja talviverhot erikseen. Anböliivibul.

Huomenna mennään syömään lammasta (toivottavasti jotain muuta ku kebapia) Sibboseen. Ajattelin viedä jotain pääsiäishenkistä viemisiksi. Vaan lopputulos saikin ilmeisesti vaikutteita enemmän tällä hetkellä lukemisen alla olevasta Henrik Meinanderin Suomen historiasta kuin näistä kirkollisista pyhistä.

Mignon-munat ja rautalanka
Oli pakko vähän kellastaa kuvaa enempi lähihistorialliseks

Niin, ja se kirja (siis toi Suomen historia) on ihan jees. Eihän kahdessa ja puolessa sadassa sivussa hirveästi mitään analysoida mutta ihan napakka teos ja varsin luetava vaikkei olisikaan historiaa harrastanut muuten kuin lukiossa viimeksi. Koulussa en ikinä jaksanut oikein innostua ruotsinvallanaikaisesta historiasta, joten tää oli ihan virkistävä kertaus.

Muistan, että koulussa meillä ainakin käsiteltiin Bobrikovin murhaa ees sun taas, moneen kertaan ja lähes joka vuosi, mutta tuossa se kuitattiin yhdellä sivulauseella. Venäjänvallan aika suihkitaan Meinanderin kirjassa ehkä vähän turhankin suoraviivaisesti, toivottavasti sotienjälkeistä aikaa ruodittais vähän enemmän (oon siis tällä hetkellä menossa Kekkosen 151-149 valinnassa).