Ratsumies, Retretti ja villakukat

Tämä viikonloppu onkin ollut varsinainen korkeakyldyyriviikonloppu. Teimme pikavisiitin Savonlinnaan, meillä oli nimittäin liput perjantain Ratsumies-oopperaan. Ooppera oli hyvä. Aika synkeen mahtipontinen eikä kauheen melodinen, mutta sikälis hyvä että laulajien äänet pääsivät tosi hyvin esille. Ja linnassa oli pirun kuuma, onneks oli viuhka mukana. Suosittelen lämpimästi - sekä viuhkaa että oopperaa (vaikka tää olikin vika näytös).

Tikutin junamatkalla tädilleni ja mummolleni tuliaisiksi ja kiitokseksi ylläpidosta villakukat, jotka toivottavasti säilyttävät kukkeutensa tästä helteestä huolimatta. Ensimmäinen kuva on siis vain kukan runko.




Lauantaina maleksimme kaupungilla ja meikäläinen fiilisteli oikein kunnolla (oon nimittäin ollut useampana kesänä Savonlinnassa töissä, ensin torilla toisen tätini kudonnaisia ja neuleita myymässä ja myöhemmin Virkkukoukkusen kesäpuodissa - ihan huippuja kesiä kaikki!).

Savonlinnan kesävisiiteissä on aina se ongelma, että on niin hirveesti nostalgisia herkkuja, joita ei muualta saa ja joita ei vain ehdi syömään yhdessä viikonlopussa: liha- ja omenalörtsyt, lippakioskin jätski, Majakan voileipä, Seurahuoneen muikut, auramöttöset ja rommipullat ainakin ihan vain muutamia mainitakseni.

Lauantaina kotimatkalla pistäydyimme vielä Retretissä, joka onneksi jatkoi toimintaansa, vaikka keväällä olikin vähän jänskät paikat. Luolastoissa oli kaikenlaisia valojuttuja. Päänäyttelyssä oli hauskoja Jean Dubuffetin töitä, sitten oli ei-pirullista Hugo Simbergiä ja näyttelyn loppupuolella yllättävän reteetä Pentikiä. Pentik oli ehkä näyttelyn positiivisin yllätys, sillä normaalisti niin pliisunvärisiä kippoja ja kuppeja ei ollut lainkaan esillä, vaan nämä tätä näyttelyä varten suunnitellut lautaset kylpivät väreissä! Tässä vähän esimakua. En panisi pahakseni, vaikka Pentik muuttaisi tyyliään näyttelylautasten suuntaan.