9 - Liitutaulu

Nyt viimeistään on aika kirjoittaa joulupukille. Toiveiden kirjaaminen paperille voi olla turhaa puuhaa, sillä paperi vettyy helposti tontun nutun taskussa. Kivitaulut taas ovat melko vahvasti last season, suorastaan Mooseksen aikainen kanava. Mutta on toki jotain siltä väliltäkin: liitutaulu. Näppäränkokoinen liitutaulu siirtyy helposti joulun alla ikkunalaudalle tai kuistille tonttujen tutkittavaksi - muun osan vuodesta se palvelee ihan normaalina liitutauluna.

Tarvitset: Ikean Ribba-taulunkehyksiä, liitutaulumaalia, pensselin ja erilaisia nauhoja koristeeksi. Lisäksi: Ihan pieni pala mustaa softista tai pahvia, sakset, lankaa ja neula.

Pura kehyksistä taustalevy, lasi, paspartuu ja esimerkkikuva. Laita kiinnitysmekanismit talteen.

Suosittelen nimenomaan Ikean Ribba-kehyksiä, sillä niiden taustalevy on laadukasta kovalevyä eikä pahvia. Esimerkiksi Clas Ohlsonin kehyksien taustat ovat pahvia, joka ei kestä kulutusta niin hyvin.



Maalaa taustalevy liitutaulumaalilla kahteen kertaan. Anna kuivua vuorokauden ajan kerrosten välillä.

Tilkitse Ribban puuttuva kulma softiksella tai mustalla pahvilla. Tämä ei ole mitenkään pakollista, mutta perfektionisti ei jätä mitään puolitiehen.



Asenna kiinnitysmekanismit taustalevyyn ja kiinnitä taustalevy takaisin kehyksiin. Katso, että kiinnitysmekanismi ei jää kehystä pitelevän metallihampaan alle. Pujottele rautalanka kiinnityslärpäkkeisiin. Koristele rusetilla - siis ompele rusetti kiinni tilkittyyn kulmaan peittämään kauneusvirhettä. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä.



Rakas joulupukki, tänä vuonna olen ollut tosi kiltti. Tuo minulle poni, pliis.

8 - Eläimellinen puuhka

Minulla oli pienenä leopardikuvioisesta teddy-kankaasta tehty puuhka. Puuhka oli niin hieno, että raaskin pitää sitä ainoastaan jouluna. Vähän kyllä on sellainen hytinä, että yleinen suhtautuminen turkiksiin on muuttunut sitten 80-luvun: jotenkin tällainen puuhka vaan tuntuu aika överiltä ja mauttomalta - eikä yksin överin kuosinsa ja keinotekoisen ulkonäkönsä vuoksi.

Tarvitset: 30 cm leveän ja 150 cm pitkän kaistaleen teddyä tai muuta karvaa, napin, ommeltavat silmät ja kuminauhaa. Lisäksi: Sakset, ompelukone, silmäneula ja ompelulankaa.



Katkaise karvasuikaleen päädystä noin 40 cm mittainen pätkä. Halkaise pätkä vielä kahteen, noin 20 cm ja 10 cm leveään kappaleeseen.



Taita 110 cm x 30 cm kappale pituussuunnassa kaksinkerroin - siis pitkät sivut yhteen ja karvapuoli sisäänpäin. Isoin kappale tulee palvelemaan vartalon virkaa. Tee samoin 40 cm x 20 cm kappaleelle - tästä tulee häntä. Pyöristä sekä vartalo- että häntäkappaleen toinen pää. Leikkaa kapeimmasta suirusta 2 kappaletta kaksinkertaisia korvia.



Ompele kuminauhalenksukka kummastakin reunastaan vartalokappaleen mahapuolelle, noin 20 cm päähän pyöristetystä kärjestä. Päättele kuminauhan ompeleet karvakankaan nurjalle puolelle. Taita kappale kahtia pitkän sivun mukaan ja ompele pyöristetystä päädystä eteenpäin koko pitkän sivun matkalta. Jätä tasainen pääty omplematta. Ompele häntäkappale samalla tavalla. Käännä kummatkin kappaleet oikeinpäin, karvapuoli näkyville. Surauta korvat ja käännä nekin oikeinpäin.



Survaise häntä vartalokappaleen sisään ja polkaise ompelukoneella koko virityksen päältä. Nyt elukan saumat on suljettu. Ompele korvat, silmät ja nenä käsin naamapuolelle. Heivaa kaulan ympäri ja sujauta häntä kuminauhalenkistä läpi.



Miten tää näyttää enemmän hyeenalta kuin leopardilta?

7 - Joulukorttinäyttely

Kaverini kertoi, että heillä järjestetään joka joulu perheen kesken äänestys parhaista Posti-Kustin tuomista joulukorteista. Kisassa on kolme sarjaa: valmiskortit, itse tehdyt ja valokuvakortit. Tänä sähköisen viestinnän aikana fyysinen joulukortti on aika siisti juttu, joten kortit ansaitsevat arvoisensa esillepanon.

Tarvitset: Verhonnipsuja, puuvillalankaa, sakset ja teippiä. Lisäksi: Ovi.



Pujota verhonnipsut puuvillalankaan. Voit teipata langan pään "neulaksi", niin homma sujuu helpommin.



Erota 6-7 nipsun satsi ja solmi lanka nipsuineen kireälle oven ympäri. Kannattaa asetella ensimmäinen kierros vaikkapa yläsaranan päälle lepäämään. Katkaise lanka ja ankkuroi teipillä oven syrjiltä. Toista pari-kolme kertaa eri korkeuksille.



Nipsuta saapuneet joulukortit lankaan kiinni (tai mikäli haluat antaa suositun vaikutelman, käytä omatekoisia kortteja - tällöin korttien määrä kovaa laadun).



Korttien kauneuskisa käyntiin! Kategorioita voi aina justeerata ja kunniamainintojakin saa jakaa.

6 - Itsenäisyysmuna

Hyvää itsenäisyyspäivää! Jokainen kansakunta tarvitsee oman fallossymbolinsa: ranskalaisilla on Eiffel-torni, italialaisilla Pisan kalteva torni, emiraateilla Burj Khalifa ja niin edespäin. Suomen pienen kansan symboliksi sopisi muna, luomu-kananmuna. Munassa kaikki hyvät ravintoaineet on paketoitu näppärään toimitusyksikköön, ja sen avulla katajainen kansamme jaksaa ponnistaa aina uuteen nousuun. Muna viittaa myös kansalliseepoksemme kertomukseen maailman synnystä. Siispä asettukaamme muistelemaan kansakuntamme historiallista ja harrasta taivalta itsenäisyysmunan äärelle.

Tarvitset: Keitetyn kananmunan, snapsilasin tai munakupin, valkoista ja jotain toisenväristä paperia ja rautalankaa. Lisäksi: Sakset paperin leikkaamiseen ja huonot sakset tai sivuleikkurit rautalangan leikkaamista varten.



Leikkaa paperista oheisenmuotoiset kaulukset ja kravatti. Taittele rautalangasta silmälasit.



Taita kaulusten ja kravatin lärpäkkeet ja aseta ensin kravatti, sitten kaulukset kupin reunalle. Tämän jälkeen asettele muna kuppiin ja pue silmälasit. Silmälasin sankoihin ei kannata yrittää tehdä mitään korvantauskiekuroita, vaan yhdistä sangat ronskisti ympyräiseksi kuten pienten lasten aurinkolasit.



Kansalaiset, medborgare.

5 - Glögimukin aluset

Mukin aluset ovat olleet to do -listallani jo pitkään. En vaan ole keksinyt, millaiset niiden pitäisi olla. Ne voisivat olla vaikka tällaiset.

Tarvitset: Erikeeperiä, decoupage-lakkaa, softista, kivoja puuvillakankaita, klinkkerilaattoja, siveltimen. Lisäksi: Sakset, maalarinteippiä. 

Leikkaa kankaasta laatan muotoisia neliöitä. Kangaspalat saavat olla suuntaansa noin 2 cm suurempia kuin laatta. Leikkaa softiksesta täsmälleen laatan kokoisia neliöitä.

Jos Eurokankaan valikoimat tympivät, niin kivoja kankaita voi metsästää vaikkapa Marimekosta tai Virkkukoukkusesta (joka muuten nykyisin päivystää myös Helsingissä, Eerikinkadulla). Softista saa ainakin Helsingissä Askarellista. Laattoja saa tietty rautakaupoista, mutta aika monella saattaa olla ylijäämälaattoja putki- tai kylppärirempan jäljiltä jossain kellarikomeron nurkissa. Esmes meillä (ja lahjoitan niitä myös tosi mieluusti muille). 

Taittele kangas siististi laatan pintaan. Teippaa taitokset nurjalle puolelle, se helpottaa kummasti. Levitä kankaalle kaksi kerrosta decoupagea, siis laatan päälle ja vähän reunoillekin. Anna kuivua levityskertojen välissä. Levitä pohjaan liimaa ja asettele softis laatan pohjaan. Käännä pohja pohjalle ja pinta pinnalle - näin softiksen liimaus asettuu luonnollisesti paikoilleen laatan painon alla.

Anna kuivua seuraavaan päivään ja keitä glögit.

4 - Viidakkokorut

Viime Putous-kausi herätti pedon sisälläni. Sen peto pukeutuu leopardikuosiin ja on niin nätti ja ja... Eli sisäinen Leena Hefnerini on pitänyt minua otteessaan, ja jollain sairaalla tavalla överit eläinkuosit ovat minusta nykyisin ihan jees. Joten tässäpä ohje eläinkuosisiin koruihin.

Tarvitset: Decoupage-lakkaa, kuvansiirtoainetta, metalliprikkoja, laserprinttejä tai valokopioita eläinkuoseista, sivellin sekä ketjua ja/tai nahkanyöriä. Lisäksi: Sakset ja vesiastia.

Leikkaa printit pieniksi paloiksi. Sivele kuvansiirtoainetta printtien päälle noin millin paksuudelta ja lätkäise prikka kuvansiirtoaineen päälle. Painele ja nytkytä prikkaa kevyesti, jotta kuvansiirtoaine tarrautuu metalliin ja mahdolliset ilmakuplat rikkoutuvat. Anna kuivaa yön yli.

Printtien pitää siis ehdottomasti olla joko lasertulosteita tai valokopioita, mustesuihkutulosteet eivät sovellu. Jos sinulla on kotona printteri, mutta et tiedä, onko se mustesuihku vaiko laser, niin silloin et todennäköisesti ole kovin it-orientoitunut ja olet vaan ostanut edullisen printterin, jolloin se mitä todennäköisimmin on mustesuihku. Eli kannattaa vaikka mieluummin sosialisoida työpaikan kopiokonetta muutaman tulosteen verran.

Kun seuraava aamu koittaa, on aika vesileikkien. Laske reilun kädenlämpöistä vettä astiaan. Dippaa prikka ja paperi vesiastiaan ja ala hiertää paperia varovasti. Jatka kunnes paperi on hiertynyt prikan pinnasta lähes kokonaan.

Nihrusta viimeiset paperihiutaleet pois prikan pinnasta veden alla. Tässä kohtaa tatsi saa jo olla todella herkkä, muuten kuvakin irtoaa prikan pinnasta.

Kuivaa prikka, levitä taas kuvansiirtoainetta printille ja lätkäise prikan toinen puoli kuvansiirtoaineelle. Anna kuivua iltaan saakka ja nihrusta paperi pois veden avulla. Mikäli prikan reunuksille jää hetaleita kuvansiirtoaineesta, voit leikata ne saksilla prikan reunan mukaan.

Levitä decoupage-lakkaa prikan pinnalle, pari kerrosta molemmille puolille. Anna kerrosten kuivua noin 20 minuuttia ennen seuraavan lakkakerroksen levittämistä.

Decoupagen voi korvata huonekalulakalla (esim. Tikkurilan Kalustekiva) tai läpinäkyvällä kynsilakalla, jos decoupage tuntuu liian hintavalta investoinnilta (decoupage-ohjeita on kyllä tulossa lisääkin lähipäivinä).

Sujauta ketju prikan läpi.

Ja ei muuta kuin baanalle, Barbara!

3 - Kiekurainen kalkkuna

Jos jouluruokahammasta kolottaa jo, mutta et ihan vielä haluaisi vetää övereitä, niin tässä mainio pikkuisen jouluisen aterian resepti. Ohjeessa yhdistyy suomalaisen ja jenkkiläisen joulupöydän proteiinit - kalkkuna ja possu.

Tarvitset: 2 porkkanaa, 4 perunaa, salaattia, appelsiini, 2 dl kuohukermaa, cocktail-tikkuja, rosmariinin oksa, 480 g kalkkunan filettä, dijon-sinappia, luumusosetta, yhtä monta siivua pekonia kuin mitä kalkkunan fileitä on. Lisäksi: Öljyä, suolaa, mustaa pippuria myllystä, balsamiviinietikkaa.

Pilko porkkanat paloiksi ja perunat veneiksi. Silppua rosmariini. Lorauta öljyä päälle ja rouhi pippurit ja suolat. Juurekset kannattaa heittää jo tässä vaiheessa kiertoilmauuniin, 185 asteeseen.

Nuiji kalkkunafileet ohuiksi - vaikka käyttäisit ohutleikkeitä. Levitä kalkkunan päälle luumusosetta ja hunnuta pekonisiivu dijon-sinapilla. Aseta kalkkuna pekonin päälle ja kääri rullalle. Tuikkaa pari hammastikkua rullan läpi. Paista rullat kuumalla pannulla pari-kolme minuuttia puoleltaan niin, että pinta ruskistuu ja pekoni rapsakoituu.



Asettele rullat voideltuun uunivuokaan, rouhi pippuria, kaada kerma päälle (minulta meni vahingossa koko 3,3 desiä), lisää suolaa ja sotke kerman joukkoon noin ruokalusikallinen balsamicoa. Laita uuniin juuresten seuraksi. Anna paistua reilu puoli tuntia.

Valmista sillä aikaa salaatti, siis revi salaatin lehdet ja pilko appelsiini. Lorauta öljyä ja balsamicoa päälle.

Mies on kokannut tätä joskus. Koitin muistella makua ja sävelsin reseptin makumuistikuvani pohjalta. En tiedä, onko resepti alunperin jostain lehdestä tai blogista, enkä muista kokattiinko tätä ensimmäistä kertaa meillä edes joulunaikaan, mutta minusta tämä on mainio joulunodotusruoka.

2 - Joulukortit Stockan kuvastosta

Maailmassa on yksi periaate, josta minun olisi hirveän vaikea antaa periksi: haluan tehdä joulukortit itse. Hyvässä joulukortissa yhdistyy uniikkius ja sarjatuotanto. Ensimmäisenä adventtina joulukalenterin luukusta kuuluu tulla kynttilä, joten siinä teemaa tälle päivälle.

Tarvitset: Vanhoja sisustus- tai mainoslehtiä, ohutta kaksipuolista teippiä, pahvia tai valmiita korttipohjia, nättiä paperia ja Dymo-kirjoittimen. Lisäksi: sakset ja paperiliimaa mikäli et käytä kaksipuolista teippiä.



Leikkaa lehdistä kaikki kynttilän kuvat. Voit leikata myös muita jouluisia kuvia. Jättäisin ehkä alusvaatekuvat leikkaamatta, vaikka niitäkin joululahjavinkkeinä kovasti mainostetaan. Leikkaa nätistä paperista tausta kynttilälle. Teippaa kynttilän kuva nätille paperille ja tämä setti edelleen korttipohjalle. Niksuttele Dymolla jokin jouluinen tervehdys, jos koet sen tarpeelliseksi.



Mikäli kynttilän kuvat loppuvat lehdistä kesken, myös muut kuvat käyvät. Kehnompikin kuva menee, jos saat rakennettua tervehdystekstillä aasinsillan kuvan ja joulun välille. Ja ainahan voi leikellä mitä tahansa kuvia ja tehdä niistä jouluisia liimaamalla tonttuhatun kuvan päälle.

1 - Polettiheijastimet

Tättärää! Huippuhomman joulukalenterin ensimmäinen luukku on auki! Luvassa on siis jokin helppo DIY-ohje joka päivälle aina jouluaattoon saakka. Ja koska tänään 1.12. on virallinen hätänumeropäivämäärä, starttaa Huippuhomman joulukalenteri heijastimella - toivottavasti se ehkäisee tarvetta soittaa 112:een. Tästä ei askartelu enää helpommaksi voi muuttua.

Tarvitset: Heijastinnauhaa, erikeeperiä ja pyykkipoikia. Lisäksi: Sakset ja esim. cocktail-tikku liiman levittämiseen.

Leikkaa heijastinnauhasta sopiva suiru. Levitä ohut kerros liimaa heijastinnauhan toiseen reunaan. Kiepauta heijastin tuubiksi ja nipistä pyykkipojilla kiinni liiman kuivumisen ajaksi. 

Irrota pyykkipojat seuraavana päivänä. Sujauta heijastintuubit takin hihapoletteihin.

Tule nähdyksi!

Vedetään naamat

Halleluja, nyt se on tapahtunut! Kuten itseään kunnioittavien blogien keskuudessa tapana on, Huippuhommakin on nyt siirtynyt Facebook-aikaan. Voit siis likettää Huippuhommaa Facessa ja saada tiedon joulukalenterin luukuista, muista blogipostauksista ja muista kertakaikkisista laifstail-jutskista heti tuoreeltaan.

Coming soon: Huippuhomman joulukalenteri

Tänä vuonna olen kovasti aikatauluissa edellä joululahjojen suhteen, joten vihdoin minulla on mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haaveeni: Huippuhomman joulukalenteri. Joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen luvassa on yksi helppo askartelu- tai ruokaohje joka päivä aina jouluaattoon saakka.

Vähän jänskättää - nimittäin vaikka paatumaton askartelija olenkin, en ole mikään jouluihminen. Meidän huushollissa ei ole yhtäkään joulukoristetta. Emme ole koskaan viettäneet joulua kotona, vaan aina sukulaisten luona. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut joulukuusta. Vaan tänä jouluna tilanne korjataan: vietämme joulun kotona, hommaamme kuusen ja joulukalenterin työlistalla on useampikin joulukoriste. 

Joulukalenteristani ei varmaankaan tule yhtä herkän hienostunutta postaussarjaa kuin Parolan Aseman joulukalenteri muutama vuosi sitten. Voisin kuvitella, että askarteluni eivät myöskään yllä yhtä kreisille tasolle kuin Pakollisen Joulun tuotokset. Mutta katsotaan, sen näkee sitten joulukuussa - luukku kerrallaan. 

Loppuun vielä spoilerivaroitus kummilasten vanhemmille: joulukalenterin luukuista tulee putkahtamaan lastenne joululahjoja. En toki aio kertoilla, mitä kukakin saa, mutta tämä siis kuitenkin tiedoksi, mikäli lapsenne sattuu vahingossa surffaamaan netissä oikealle sivulle.

Harmaa pipo marraskuun harmauteen

On taas se aika vuodesta, jolloin rillit huurtuu heti, kun astuu ovesta sisään. Töihin mennessä on pimeää ja sieltä kotiin tullessa on pimeää. Valokuvat ovat joko säikähtäneen salamavalottuneita tai keltaisen tärähtäneitä. Niin kutsuttu valoisan aika ja luonnonvalo edustavat Harmaan spektriä. Tähän vuoden aikaan minä päätin neuloa harmaan pipon.

Kaikki alkoi vuosi sitten Maria Veitolan Imageen kirjoittamasta muotikolumnista, jossa hän päivitteli maksaneensa 1000 vanhaa mummonmarkkaa harmaasta helmineulepiposta. Että ei varmaankaan olis markka-aikana maksanut niin paljoa yhdestä piposta. Minä ajattelin, että haluan myös harmaan helmineulepipon, mutta en aio maksaa siitä 180 euroa, vaan päätin neuloa itse. Vuoden mittaisen matkan varrella se harmaa helmineulepipo jäi kesken ja malli vaihtui yksinkertaisempaan (ja paksummasta langasta tehtyyn) Rikke hat -myssyyn. Rikke ja Ruuke.